Ihanainen

Ihanainen kompastuu omaan näppäryyteensä

2004-06-08T12:11:00.000+03:00

Ihanainen mietti että on sitten hankalaa keksiä kirjoitettavaa sidottuna ihanaan näkökulmaan. Elämä kun ei aina ole ihanaa, eikä sitä voi elää ja ottaa vastaan kuten ihanan naisen tulisi. Tarvitseeko aina olla ihana nainen? Ja lisääkö ihanan naisen leima itseasiassa vanhan miesnäkökulmaisen naisihanteen myllyyn vettä?

Ihanan naisen pitää olla reipas ja rehti, kaunis ja huoliteltu, jätkämäinen ja prinsessa. Ja kaikkea näiden väliltä. Pitää varoa ettei ole tyly tai ylimielinen alemmille, mutta ylempien persauksiakaan ei saa nuoleskella, muuten ollaan menossa säärtä pitkin. Onko mahdollista että kukaan, Ihanainen mukaan luettuna, voi olla ihana nainen edes puolet valveillaoloajastaan?

Ihanainen on miettinyt, ovatko hänen mielipiteensä oikeasti ihania vai sellaisia siksi, että hänestä saisi ihanan kuvan. Ja jos jälkimmäinen, onko kyseinen ihana kuva luotu miehiä varten? Voiko toinen nainen olla edes sitä mieltä, että nainen on ihana? Ihailtava, kyllä. Hyvä tyyppi, kyllä. Luotettava, kyllä. Viisas, kyllä. Mutta ihana? Tuskinpa siinä sävyssä jota Ihanainen tuntuu tavoittelevan. Onko nyt siirryttävä astraaliruumiina itsensä ulkopuolelle ja tarkasteltava sitä, minkälaisen naiskuvan on luonut ja kenelle sitä on ruokkinut. ”Katsokaa minua, yritän olla ihanuuden sijasta täydellinen!”

Ihanuus ei ole täydellisyyttä, se on vain elämän asenne, luontainen uteliaisuus ja pyrkimys muokkaamaan uudenlaista naiskuvaa tueksi roolisidonnaisille naaraille ja lokeroon puskeville miehille. Ihanainen tosin on tainnut epäonnistua siinä surkeasti lähtiessään ehostamaan kuvaansa siinä toivossa että vaikuttaisi viehättävämmältä.

Olkaa tarkkoja niiden otsikkojen kanssa. Ihanainen vaan.

Sydämillä ei leikitä, elämän pöytätapoja

2004-06-04T10:49:00.000+03:00

Ihanainen joutui todistamaan rumaa välikohtausta eräänä päivänä järven rannassa. Kyseinen draama ja Panun aiemmin esittämä kommentti ihastumisen herkkyydestä kutkuttivat Ihanaisen rypäleaivoja. Ihastuminen on vakava asia. Murrosiän kaukorakkauksista aikuisiän ihastumiseen, tilanne on aina yhtä alaston ja pelottava. Ihastunut ihminen on paljastanut vatsansa ja kaulansa viholliselle, jolla on valta ja hampaat jotka upottaa paljaaseen lihaan. Hyvin usein ihastus on yksipuolinen, toinen on aina enemmän kiinnostunut kuin toinen. Ihmiset eivät pidä tukalista tilanteista, joihin ihastuneen ihmisen karkoitus kuuluu, mutta on useita tapoja selvitä tilanteesta. Ihanainen ei laskisi tavaksi julmuutta ja agressiivisuutta, sillä niillä voi tehdä yllättävän tuhoisaa jälkeä toisen ihmisen tunteista. Itsekkäällä raivolla saattaa onnistua vaikuttamaan siihen, miten toinen näkee tulevaisuudessa kaikki ihmiset. Kukaan meistä ei varmaankaan halua olla vastuussa toisen elämän suunnan dramaattisesta muuttamisesta?

Ihana nainen on reilu ja rehellinen. Ihastunutkin ihminen ymmärtää järkipuhetta, kun se puetaan selvään suomenkieleen, eikä sitä verhota pehmittäviin ja epämääräisiin lauseisiin. Kukaan ei voi syyttää meitä siitä, ettemme tunne samoin, mutta meitä voi syyttää siitä että johdattelemme ja oman pelkuruutemme takia pitkitämme totuuden puhumista. Tilanne on aina vaikein silloin, kun ihastunut osapuoli on läheinen ystävä. Ystävän kanssa asia täytyy hoitaa reilusti, mutta myötätuntoisesti ja ystävyydestä on osattava hellittää hetkeksi jotta toinen saa koottua itsensä. Suurin osa ystävysten toisiaan kohtaan tuntemista ihastuksista on ohimeneviä ja niiden jälkeen voidaan olla vielä parempia ystäviä. Sen sijaan ulkopuolisen ihastuneen kanssa välit mitä luultavimmin menevät poikki sen jälkeen kun tunteisiin ei voida vastata. Vaikka ihmisiä on hirveä menettää, varsinkin mukavia sellaisia, on reilumpaa antaa toisen mennä omia menojaan kuin pitkittää totuutta ja näin pitää toista ihmistä ruusunpunaisissa piikkipihdeissä sätkimässä.

Suurin osa meistä, myös Ihanainen, on hyvin itsekäs eläin, joka katsoo maailmaa vahvasti omasta näkökulmastaan. Silti meidän tulisi muistaa se, että emme ole täällä yksin ja että olemme vastuussa myös siitä kuinka tekomme vaikuttavat meitä ympäröiviin ihmisiin. Ihana nainen ei ole vastuussa vain itsestään, vaan siitä kuinka hänen toimintansa heijastuu muihin, ja hän tietää sen. Jos ympärillä on kasoittain särkyneitä sydämiä, kadut täynnä ihmisiä jotka kääntävät päänsä kuin ruoskaniskusta sinut nähdessään tai jos ystäväsi ovat säännöllisesti surullisia takiasi, on aika havahtua ja ottaa vastuu.

Jos ei heilaa helluntaina

2004-05-31T10:46:00.000+03:00

Ihanainen ei usko helluntain taikavoimaan. Ihanaisella ei ole ollut sen enempää tai vähempää heiloja kesällä, oli sitten helluntaina ollut joku tai ei. Ihanainen onkin miettinyt sitä, kuka kumma on keksinyt sen, että yhden kevätkesän sunnuntai-illan perusteella määräytyisivät koko loppukesän mahdollisuudet? Kesällä kaikki mörrimöykyt ryömivät koloistaan terasseille ja alkavat vilkuilemaan toisiaan sillä silmällä, siinä ei vaakakupissa luulisi painavan yhden sateisen päivän epätoivoiset metsästyssessiot. Tänä vuonna todennäköisimmin kesäheilansa varmistivat opiskelijat ja tuntityöläiset, sekä eläkeläiset. Päivätöitä tekevillä kun ei ole innostusta tai kiinnostusta vääntäytyä jääkylmän tihkusateen keskellä puolityhjään baariin etsimään pokaa, joka pahimmassa tapauksessa saadaan raahattua vasta puolenyön jälkeen kotiin, jolloin on jo auttamattomasti liian myöhäistä. Maanantai ei ole enää helluntai. Ihanainen ei usko, että lauantaina vokoteltua saalistakaan voidaan laskea helluntaiheilaksi, vaikka se vielä sunnuntaina kääntäisi kylkeä minttufernetille löyhkäten sängyn toisella puolella. Helluntai on siis mahdoton kuvio sinkuille. Ainoat, jotka ovat tänäkin vuonna varmistaneet kesäheilansa, ovat ne, jotka jo seurustelevat. Heillä todennäköisyydet seuralaisesta kesän aikana ovat muutenkin korkeammat. Kaikkihan tietävät, että suhteet kariutuvat keväällä ja syksyllä, eivät juuri koskaan kesällä tai keskitalvella.

Keväällä herätään talvikoomasta huomaamaan, että kumppani on edelleen yhtä raivostuttava ja kylmien säiden kadottua sängynlämmittäjän roolikin muuttuu tarpeettomaksi. Kun aletaan nähdä katukuvassa ensimmäisiä lyhyitä hameita ja yläosattomia uroksia, mieli alkaa siirtymään kesälaitumelle ja vanha kumppani tuntuu helpommalta hylätä tarpeettomana. Maailmahan on auki! Kaloja on meressä vaikka muille jakaa! Kesän jälkeen yleensä palataan häntä koipien välissä takaisin kotiin, koska ne kalat tosiaan jakautuvat kaikille muille ja asunto alkaa taas muuttumaan hyiseksi. Eikä kukaan niistä kesäkissoistakaan osannut edes tehdä lempiruokaamme. Jos on enää kotia johon palata.

Syksyn erorumban syytä Ihanainen ei ole vielä onnistunut selvittämään. Syksyllähän pitäisi pariutua ja palata turvalliseen kainaloon talviunta nukkumaan. Niin sitä luulisi. Silti juuri kesä on ilmeisesti liikaa osalle pariskunnista. Maaginen lämpö ja auringonlaskut järvenrannalla ovat kaukaista unta kun mökki on laitettu talviteloille ja kesälomat on vietetty. Pinna kiristyy ja syysmasennus vie puolet suomalaisista mukanaan. Kesää ollaan odotettu taas koko vuosi ja kun se ei yltänytkään huimiin odotuksiin, turhaudutaan ja pakataan syksyn tullen samantien myös talvivaatteet autoon ja muutetaan siskolle evakkoon.

Ihanat naiset eivät usko helluntaihin, mutta sylkevät kyllä kolme kertaa vasemman olan yli kun musta kissa kävelee kadun yli.

Ystävyydestä miehiin

2004-05-15T13:47:00.000+03:00

Kuten Ihanainen on aiemmin todennut, miehet ystävinä ovat korvaamattoman arvokkaita. Asia ehkä kuitenkin kaipaa hieman lisävalaistusta.

Moni nainen lajittelee ystävänsä kolmeen osaan: miehet, naiset ja androgyynit. Viimeisessä kategoriassa ovat kaikki ne miehet, joiden kanssa ei voisi koskaan kuvitellakaan harrastavansa seksiä, mutta jotka ovat kuitenkin mukavaa seuraa. Tähän luokkaan kerran jouduttuaan mies ei sieltä pääse pois, paitsi joissain hyvin harvinaisissa tapauksissa.

Ihana nainen ei kuitenkaan kohtele miestä sellaisena mitä hän ei ole. Hän ei pidä miestä androgyyninä, tyttöystävänään tai mikä pahinta, homokaverina. Tietyt asiat on varattu omalle miehelle, tietyt asiat tyttöystäville. Miestä ei oikeasti kiinnosta ihanankaan naisen kuukautisvaivat, vaikka hän kuuntelisikin kohteliaasti.

Miehet usein ihastuvat naispuolisiin ystäviinsä, tai oikeammin, ottavat ystävikseen naisia, joihin ovat salaa ihastuneet. Sillä miehen toivo ei kuole helpolla. Tämän takia ihanan naisen tulee kohdella miehiä yksilöinä ja miehinä, sotkematta seksuaalisuutta siihen mitenkään. Naisen tulee olla reilu, sillä juuri reiluutta miehet arvostavat ja ymmärtävät.

Ihanainen osaa olla ystävilleen "reilu jätkä", mutta ei kuitenkaan ole, eikä käyttäydy kuin mies. Ihanainen antaa miehelle tilaa olla mies ja toteuttaa miehisiä ideaalejaan: kohteliaisuudet, oven avaaminen ja kassin kantaminen tulee ottaa vastaan luonnollisesti, sen suurempaa numeroa asiasta tekemättä. Liehittelyä ja liiallisuuksia ei tule kuitenkaan sietää, vaan näin tapahtuessa miehelle on muistutettava ystävyyden luonteesta. Jos mies on liian ihastunut, ystävyydestä ei tule mitään.

Mies on mies. Ei sen kummempi. Kohtele miestä ystävänä ja miehenä, niin saat saman verroin takaisin.

Keskusteluja

2004-05-05T11:19:00.000+03:00

Ihanainen joutuu aina välillä tekemisiin käsittämättömän typerien ihmisten kanssa. Tiedättekö, ne ihmiset jotka muodostavat puhetta sitä mukaa kun ajatuksia tulee mieleen. Heidän lauseensa ovat itseään toistavia ja sisällöttömiä. Puheen vastenmielisyyttä siivittävät suupielissä venyvät kuolasäikeet ja harhailevat silmät, jotka tuntuvat etsivän epätoivoisesti jotain kiinnekohtaa, joka selkiyttäisi heidän ajatuksensa. Yleensä turhaan. Samoilla ihmisillä on tapana tehdä samaa kuin tylsistyneellä hevosella: kutoa, eli heilutella itseään samalla puolelta toiselle tai edestakaisin. Näille ihmisille tekisi mieli huutaa, että korvani ovat väsyneet, puheessasi ei ole mitään järkeä ja voisitko lopettaa sen helvetin heilumisen, tulen pian merisairaaksi.

Joidenkin ihmisten kanssa on hirvittävän vaikea löytää katsekontaktin oikeaa rytmiä. Joko vastapuoli napittaa tiiviisti silmiin niin kauan, että oma katse lähtee vaivautuneena väkisinkin kohti lattialistoja tai sitten he puhuvat koko universumille niin, että et kertaakaan onnistu eksymään näkökenttään vaikka kuinka yrittäisit. Liian usein ihmiset myös istuvat ryhmässä selittäen tarinaansa osoittaen katseella puheensa vain yhdelle, jättäen huomiotta koko muun ryhmän ja sitten loukkaantuvat kun loppuporukka ei jaksa kiinnostua jutusta. Yleisö pitää osata ottaa haltuun, oli se yksi tai sata ihmistä.

Joskus ei tee mieli

2004-04-15T14:26:00.000+03:00

Ihanainen on pohdiskellut viime aikoina aaltoilevaa seksuaalista halua. Naisen hormonitasapaino vaikuttaa olennaisesti niin kiukuttelufrekvenssiin kuin sängynpäädyn paukutukseenkin. Uusin ET-lehti kertoo, että L-argiini –nimisen aminohapon on todettu lisäävän naisten seksuaalista halukkuutta. Tavaraa saa nykyään reseptivapaana kaupan luontaistuotehyllystä miehille nimellä Erexo ja naisille Libio. Kuuri alkaa vaikuttamaan vasta 4-6 viikon kuluttua ja kuukausi maksaa huimat 60 euroa. Ihanainen uskoo, että aineen vaikuttavuus kohdistuu lähinnä korvien väliin. Ihminen parantuu tai sairastuu, jos hänellä on syytä olettaa niin. Täysin mielialoista riippuvainen asia, kuten seksuaalinen halukkuus, on parannettavissa vaikka sokeritableteilla. Ihanainen uskoo, että sellaista ihmelääkettä ei olekaan, joka parantaisi huonon parisuhteen viiruksen seksielämästä. Mikäli seksielämä alkaa maistua puulta tai ajatuskin seksistä tympimään, kannattaa syitä alkaa etsimään suhteen tilasta. Toisiaan arvostavat ja kommunikointiin kykenevät pariskunnat nauttivat yleensä myös makuuhuoneen puolella, siinä missä hulluna humalassa huutavat seinänaapurit pihtaavat kilpaa vuoden mestaruudesta.

ET-lehti ehdottaa myös parisuhdeterapiaa lääkkeiden ohelle. Ihanainen ei ole koskaan käsittänyt parisuhdeterapiaa. Kaksi ihmistä ovat täysin kyvyttömiä keskustelemaan asioistaan ja tarvitsevat siihen kolmannen tuntemattoman ihmisen, jotta voivat kuulla ammattilaiselta, että heillä on kommunikointiongelma. Ihanainen uskoo siihen, että kahdenkymmenen vuoden mykkäkoulu ja kaunan kanto kielii tuhoon tuomitusta suhteesta. Ihanainen on kuullut tapauksista, joissa terapia on todella auttanut. Nämä tapaukset koskevat kuitenkin jotain selvitettävissä olevaa ulkopuolista tekijää, kuten lapsen syntymä tai kuolema ja sen aiheuttama paine parisuhteessa. Siinä vaiheessa, kun mies ei ole koskaan ymmärtänyt tai halunnut ymmärtää vaimoaan, eikä nainen ole viitsinyt nostaa asiasta haloota vaan on suosiolla teeskennellyt orgasmeja ja harrastanut naapurin isännän kanssa hikistä navettaseksiä, pitäisi suosiolla myöntää, että tätä avioliittoa ei enää kannata pelastaa. Parisuhdeterapia pitäisi lopettaa ja aloittaa ala-asteelta lähtien suhdekoulutus, jossa ihmisiä opetetaan puhumaan toisilleen. Seuraavaksi vanhempien pitäisi opettaa lapsilleen, että jos kumppanille ei pysty puhumaan mieltä vaivaavista asioista, kumppani pitää vaihtaa. Ihanaisen mielestä ei ole rakkautta kiduttaa itseään toista useita vuosia ja paikata välillä laastarilla, jotta kidutus voi jatkua vielä seuraavat kymmenen vuotta.

Joskus ihanien naisten ei tee mieli vaikka olisi kuinka hyvä suhde ja sillä sipuli. Se ei kaada maailmaa eikä parisuhdetta, jos se on hyvällä tukevalla pohjalla. Asioista on turha tehdä liian suurta numeroa ja juosta paniikissa Stockmannille vinkkejä kyselemään. Ihana nainen ottaa haluttomanakin rennosti, ulkoilee, syö hyvin ja jonkin ajan kuluttua molempien iloksi alkaa taas kutkuttamaan.

Yhteisöllisyyden hinku

2004-04-13T11:42:00.000+03:00

Naisille yhteishenki ja ryhmään kuuluminen on usein tärkeämpää kuin miehille. Nainen tarvitsee yhteisön, joka tukee häntä kulloisessakin elämäntilanteessa. Kun nainen on vielä tyttö, hän tarvitsee juorukavereita, meikkikumppania ja jengiä, jossa tuntea itsensä riittävän samalaiseksi muiden kanssa. Opiskellessa nainen tarvitsee ympärilleen opintoja tukevan joukon, sekä mahdollisesti yksityiselämää varten erillisen piirin ihmisiä. Työelämässä naiselle yhteisön laatu ja muoto ovat hyvin merkittäviä; mikäli nainen ei löydä työpaikalla omaa paikkaansa ryhmässä, hänen työtehonsa kärsii merkittävästi. Raskausaikana nainen etsiytyy toisten raskaanaolevien naisten seuraan saadakseen kaipaamansa ymmärtävää ja auttavaa seuraa. Eläkkeellä nainen hakeutuu erilaisiin kerhoihin ja muuhun toimintaan miestä helpommin säilyttääkseen elämässään jonkin yhteisön, johon kuuluu.

Kerhot ja harrasteet ovat vanhastaan olleet yleisin tapa etsiä samanhenkistä seuraa. Nykyään internet tarjoaa hyvin kohdennettua yhteisöllisyyttä. Jos olet saanut lapsen, keskustelupalstoja ja samassa elämäntilanteessa olevia ihmisiä roikkuu netissä pilvin pimein. Jos nainen on menossa naimisiin, hän etsiytyy ensimmäiseksi heimemennäännaimisiin.comiin, jossa kukkavihkovinkkejä voi vaihdella ilman sinkkukavereiden kuoliaaksitylsistyttämistä. Internet on avannut uuden väylän naisten verkostoitumiselle ja spesifien yhteisöjen rakentamiselle.

Miehet eivät usein koe yhtä suurta tarvetta koota jokaista elämäntilannetta varten verkostoa. Miehille riittävät usein kolme elinikäistä ryhmää: vanhat ystävät, joiden kanssa juodaan kaljaa ja saunotaan, työ- ja yhteistyökumppanit ja perhe. Mies ei juokse jokaisen muutoksen kohdatessa googleen hakkaamaan hakusanoja löytääkseen ihmisiä, hän menee googleen löytääkseen vastauksia. Ihanainen otaksuu, että tämä ero syntyy naisten tarpeesta keskustella ja vaihtaa kokemuksia ja miesten yksinkertaisemmasta tarpeesta vain hoitaa käsissä oleva ongelma. Mies ei tarvitse yhteisöä ongelmiensa ratkaisuun, kuten nainen, vaan kovia faktoja ja hyödyllistä tietoa.

Ongelmia tulee, kun nainen yrittää ehdottaa miehelle ratkaisuksi samanhenkisten ihmisten etsimistä. Alkoholisteille AA-kerho on varmasti hyvä vaihtoehto saada samassa tilanteessa olevien ihmisten tukea, myös miehille. Mutta esimerkiksi töitä etsivälle miehelle on turha ehdottaa muiden työttömien kanssa juttelua. Ihana nainen antaa korkeintaan listan sivustoista, joilla on vapaita työpaikkoja. Mies hoitaa yleensä itse itsensä, ihana nainen antaa miehen säilyttää ylpeytensä ja hoitaa asian itse. Mies kyllä pyytää apua jos sitä tarvitsee. Ihana nainen voi sillä aikaa chattailla ihmissuhdepalstoilla juttelemassa siitä, kuinka voisi parhaiten miestään tukea. Eikä missään nimessä kertoa miehelleen siitä, että käy sitä tekemässä. ”Repostelet sitten meidän yksityisasioita kaiken kansan kuullen, nainen perkele!”

Kommunikaatio-ongelmia

2004-04-09T20:39:00.000+03:00

Ihanainen on pohtinut anteeksipyynnön ja pahoittelun merkityksen inflaatiota nyky-yhteiskunnassa. Nykyään virheiden myöntäminen katsotaan heikkoutena, joka on suora hyökkäyskutsu. Mikäli loukkaaja myöntää virheensä tai pyytää sitä anteeksi, kostonhimo herää ja veren haju saa uhrin muuttumaan raatelijaksi. Kynnettömäksi ehkä, mutta raatelijaksi. Keskustelu tavallisessa pääkaupunkiseutulaisessa dinkkiperheessä:

N: (itkuisena) ”Mä en vaan tajua miksi sun pitää aina loukata mua noin.”
M: (toteavana)”No tottahan mä vaan puhuin. Sun äitis on välillä kamala ihminen.”
N: (niiskuttaen)”Ei sulla oo mitään oikeutta haukkua mun äitiä!”
M: (matalasti mumisten) ”No ei varmaan joo. Anteeks. Enhän mä sua tarkottanut loukata.”
N: (hysteerisenä)”No mut loukkasit kuitenkin! Ikäänkuin sä olisit yhtään parempi ihminen!”
M: (ihmeissään) ”Mähän pyysin jo anteeksi? Enhän mä parempi yrittänyt olla, mä vaan sanoin mitä mieltä mä olin. Älä itke, mä rakastan sua.”
N: (itkuraivarissa) ”Muttet tykkää mun äidistä!”
M: (huokaa) ”Mitä väliä jos mä kerran rakastan sua?”
N: (raivoissaan) ”Niinku sä sanoit rakastavas joskus entistä tyttöystävääskin, jonka jätit mun takia! Mistä mä tiedän ettet sä joku päivä jätä muakin! Häh? Sano!”
M: (turhautuneena) ”Siis mitä helvettiä sä nyt selität? Mä katson nyt lätkää, jooko?”
N: (juoksee ovet paukkuen ulos asunnosta) ”Fine! Jos et kerran rakasta niin ei vittu sitten!”

Tehtävän ratkaisu: Äidillä ei ollut mitään tekemistä asian kanssa. Hovimestari oli murhaaja.

Bittijäljissäsi on helppo juosta perässä

2004-04-05T11:28:00.000+03:00

Tietoturva alkaa olla harvojen herkkuja myös blogien ihmeellisessä maailmassa. Ihanainen tekee nyt sarjan paljastuksia, jotka tekevät omasta statistiikan seuraamisesta hankalaa ja laittaa itsensä riskiryhmään. Ihanainen toivoo, että näiden paljastusten seurauksena esiteltyjä tekniikoita ei käytetä Ihanaista vastaan. Vastaavasti Ihanainen ei aio luovuttaa käsiinsä saamiaan tietoja kolmansille osapuolille. Blogimaailmassakin tulee olla herrasmies/naissopimus kirjoittajien henkilötiedoista.

Kaikki meistä tietävät, että internettiin jää jälki kaikesta mitä teemme. Jälkien laajuus yllättää kuitenkin useimmat meistä. Vielä pari viikkoa sitten kuka tahansa olisi voinut surffata tämänkin blogin kommenttiosaston rss-feedistä kaikkien kommentoineiden ip-osoitteet, myös Ihanaisen. Kiitos Jannen, näin ei enää voi tapahtua. Haloscan on poistanut ip-osoitteet feedistä. Janne käsittelee tietoturvaa erinomaisessa postauksessaan. Suosittelen lukemista, mikäli haluatte välttyä ikäviltä sattumuksilta jatkossa.

Tämän lisäksi muutama aukko tietoturvissa tiedoksenne:

Mikäli klikkaatte linkkien kautta Päivän Pamauksessanne blogeja lukemaan, jää statistiikkaan tulolinkiksenne käyttäjätunnuksenne paljastava merkintä, jota kautta pääsee suoraan henkilökohtaiseen päivän pamaukseenne. Älkää tulko sitä kautta blogeihin, ellette halua pitäjän tietoon mitä pamauksestanne löytyy ja kuka sen takana on.

Sama ongelma löytyy huippuryhmän blogienkin statistiikkatarjoajalta, eli toisen blogin pitäjän käydessä katsomassa omaa statistiikkaansa ja sieltä klikatessaan blogini linkkiä, minun statistiikkaani tulee linkki jota kautta pääsen esimerkiksi Henryn statistiikkaa kurkistelemaan ja näkemään käyttäjätunnuksen, eli kirjaudun linkin kautta suoraan sisään ilman salasanaa. Ilkeä ihminen saisi aikaan ikävää tuhoa toisen henkilökohtaisilla sivuilla. Onneksi Ihanainen ei ole ilkeä.

Luulitteko, että Hotmail ja Yahoo ovat turvallisia anonyymejä viestinlähetyspaikkoja? Väärin, sillä parilla hiirenklikkauksella viestistä saa jälleen kerran selville ip-osoitteenne. Tämä ei haittaa ketään, joka käyttää nettikahvilaa tai modeemia, mutta muille se on hieman ikävämpi juttu. Sitä, kuinka se onnistuu en aio kertoa. Tieto sen olemassaolosta riittää ja kiinnostuneimmat löytävät sen kyllä netistä.

Miksi ip-osoitteella olisi väliä? Ip-osoitteen pystyy jäljittämään tätä nykyä kotikatuun asti ihan vain internetissä surffaten. Perusstatiskiikkakin tarjoaa kotikaupungin ja muuta mukavaa informaatiota, mutta koska maailma on täynnä hulluja, suojatkaa ip-osoitteitanne. Suurimman ongelman tämä muodostaa niille, jotka pitävät useampia blogeja. Ristiinviittaus on ip-osoitteiden kanssa liiankin helppoa.

Ihanainen mietti pitkään laittaako mitään tästä aiheesta, sillä samalla kun jakaa tietoa, altistuu sen väärinkäytölle. Ihanainen kuitenkin katsoo, että on tärkeämpää tuoda nämä asiat julkiseen valoon, kuin pihdata niitä ja antaa ihmisten tehdä perustavanlaatuisia virheitä ja siten vaarantaa tietoturvansa.

Kamalan ihanat sisarukset

2004-04-01T15:17:00.000+03:00

Kotilääkärilehdessä käsitellään sisarussuhdetta, joka on usein elämän pisin ihmissuhde. Helppo se ei kuitenkaan ole, sillä lapsina kiistellään verissäpäin siitä että saadaan varmasti yhtä paljon karkkia ja keski-ikäisenä kinastellaan perintöposliineista. Artikkelissa kerrotaan, että sisarusten välisten riitojen pohjimmainen syy on vanhempien rakkaudesta tappeleminen. Sisarkateus on lapsen tapa kysyä, rakastetaanko minua yhtä paljon kuin sisarustani. Nuorena sisaren näkökulmalle saattaa olla täysin sokea, etenkin melkein samanikäisten siskosten kanssa, jolloin yleensä nuorempi tekee aina jotain pahaa ja vanhempi joutuu ottamaan syyt niskoilleen. Yleensä sisarusten merkityksen käsittää vasta kun on vähällä menettää heidät, tai pahimmassa tapauksessa kun on jo menettänyt. Lapsuuden ja nuoruuden sisarroolia kannetaan mukana niin kauan, kuin vanhemmat ovat elossa. Usein vanhempien kuolema laukaiseekin vanhat kaunat, sillä useimmat sisarukset eivät kehtaa tai pysty riitelemään kovasti aikuisena jos vanhemmat saavat tietää. Kun vanhempien rooli on poistunut, vapauttaa se sisaruksetkin tuulettamaan patoutuneita kaunojaan, joskus jopa laittamaan välit poikki. Myös toisinpäinkin käy; kun edellinen sukupolvi on poistunut, jäljelle jääneiden merkitys korostuu, sisarukset on kuitenkin tunnettu keskimäärin 20 vuotta. Useimpien tappelevien sisarusten välit paranevat jo sen jälkeen kun molemmat ovat lentäneet kotipesästä pois. Kiireisimmän aktiivisen elämänvaiheen jälkeen, keski-ikää lähestyttäessä, aletaan tajuamaan elämän rajallisuus: terveys ja työelämä eivät kestä ikuisesti. Tämän havaitseminen laukaisee yleensä tarpeen lähentyä sisarusten kanssa. Toki missä tahansa iässä koettu suuri muutos kuten sairaus tai jokin muu elämänarvoja perustavanlaatuisesti muokkaava tapahtuma tekee saman.

Artikkelissa perheneuvoja Saara Kinnunen neuvoo välejään parantavia sisaruksia seuraavanlaisesti: -On tärkeää, että kumpikin sisarus kunnioittaa toisen kokemusta. Ei pidä mennä sanomaan, että ei se noin ollut, tai että et voi kokea tuolla tavalla. Sen sijaan voi sanoa, että ihan totta, koitko sinä sen noin. Molempien kokemusten tulisi mahtua elämään rinnakkain. Kun ymmärtää ja tulee ymmärretyksi, katkeruutta ja kateutta sulaa pois.

Ihanainen uskoo, että monet meitä ohjaavista tunteista ovat peräisin lapsuudesta. Huonojen kohdalla voi miettiä sitä, haluaako että omaa elämää ohjaavat lapsuuden aikaiset tunteet vai voisiko ne korvata uusilla kypsemmillä tunteilla. Kinnusen sanoin: -Sisarukset ovat parhaimmillaan korvaamaton tuki ja turva, sillä kenenkään kanssa ei voi rakentaa samanlaista ihmissuhdetta kuin sisarusten kanssa voi.

Julkinen anteeksipyyntö

2004-04-01T13:40:00.000+03:00

Ihanainen on erittäin pahoillaan mahdollisesti aiheuttamastaan mielipahasta pyhän kolminaisuuden jäsenille, sekä muille blogaajille. Ihanainen myöntää, että on lapsellista käyttää hyväksi toisten taukoa repostelemalla sitä omassa blogihkossaan ja sillä tavoin kosiskella lukijoita, joita interblogistinen suominta kiihottaa. Ihanainen on iloinen, että Minya on taas alkanut kirjoittaa ja toivoo, ettei tämä kaunis nainen ihanainen ole loukkantunut sadistisista umpimähkään poimituista ja inhottavasti karrikoiduista otteista hänen päiväkirjastaan. Minyalla on useita viisaita ajatuksia ja positiivinen elämänasenne, jota Ihanaisella ei todellakaan viime päivinä ole ollut. Shine on erittäin herttainen ja ihailtavan rehellinen kirjoittaja, joka omasta vapaasta tahdostaan jakaa ajatuksensa ventovieraille ihmisille. Ihanainen toivoo täydestä sydämestään, että hänkin jatkaa pikaisesti kirjoittamista. Ei ole olemassa pissisblogeja, on olemassa aitoa elämää joka nuorilla naisilla usein keskittyy tiettyihin asioihin: miehiin, vaatteisiin, aatteisiin ja päivän tapahtumiin. Siinä ei ole mitään pissismäistä, se on elämää. Ihanaisen täytyy myös tunnustaa, ettei ole seurannut Mitvitin kirjoituksia juuri ollenkaan, kaikki kommentit ovat perustuneet puhtaisiin olettamuksiin (ks. edellinen kirjoitus) ja niistä venytettyihin vitseihin. Ihanainen toivoo, että myös Mitvit ymmärtää ja arvostaa pientä pehmeän nahkaruoskan läpsyttelyä. Vitsi on vitsi vain jos joku nauraa, eikä nyt enää ketään ilmeisesti naurata. (saapuneen palautteen perusteella vedetty olettamus) Lisäksi Ihanainen pyytää anteeksi Siiveniskujen Mintulta, että hänet on vedetty mukaan tähän soppaan, vaikka hän ei olekaan vielä valittanut. Tässä vaiheessa täytyy myöskin kertoa, että aiemman keskustelutyyppien kuvauksen blogit oli valittu nimenomaan arvostusta ajatellen, ei ilkeydestä tai pahansuopuudesta. Valinnat oli tarkoitettu kunniaksi, ei häpeäksi.

Ihanainen voi vilpittömästi sanoa, että edellisten kirjoitusten ainoa päämäärä oli provosoida lakkoilijat takaisin aktiiviblogaajiksi. Taustalla ei ollut ilkeyttä, vihamielisyyttä ja muuta ummehtuneisuutta, vain puhdasta provokaatiota.

Ihanainen arvostaa koko yhteisöä ja haluaa samalla kiittää samikia mahtavasta palvelusta, jonkalaista minkään muun maan blogaajayhteisöllä ei ole. Toivon, että ensi vuonna palkitsemme isolla ja tuhtiperäisellä Kuukkelilla Pinserin. On ihanaa kirjoittaa ihanille ihmisille, myös vähemmän ihanista asioista.

Kunnioittavasti, teidän, vilpittömästi pahoillaan,

Ihanainen

p.s. Tämä _ei_ ole aprillipila, toisin kuin tämä pinserin hilpeä koiralogo ;)

Jälkeenpäin Mintun pyynnöstä lisätty oikaisuosuus: Birdy/Siiveniskuja/Minttu ei seurustele oikeassa elämässä Mitvitin kanssa, se oli vitsi.

Olettamuksia

2004-03-31T14:09:00.000+03:00

Ihanainen pahoittelee ja oikaisee pyynnöstä edellisen kirjoituksen sisältämän asiavirheen. Mitvit ei ole ollut pienessä hiprakassa, vaan aimo tuuterissa. Suomen blogiyhteisössä leviää villejä huhuja pyhän kolminaisuuden kesken käydyistä Kuukkeliorgioista, joiden seurauksena Siiveniskujen Minttu, Mitvitin pitkäaikainen tyttöystävä on laittanut Mitvitin kotiarestiin lähiväkivallan uhalla. Valkoisen nauhan ritarit rukoilevat joka ilta jehovantodistajien johdolla Mitvitin pelastuksen puolesta. hiljainen hetki

Sean Misteilin mukaan viestintä on täynnä olettamuksia, joista vaarattomalta tuntuvat saattavat aiheuttaa raivoa ja rohkeaksi tarkoitetut loukkaavat. Otamme yleensä itsestäänselvyytenä sen, että kun puhumme, toiset kuuntelevat. Tämä olettamus, kuten monet ystävänsä, on usein väärä.

Hiljaisuuskin on viestintää ja näin ollen aiheuttaa uskomattoman määrän olettamuksia. Kuten nyt vaikkapa pyhän kolminaisuuden tauko, joka saa aikaan spekulaatiota koko blogiyhteisössä. Ovatko he hämillään, pohdiskelevatko he, tarkkailevatko he vain tilannetta – vai pitävätkö he vain yksinkertaisesti taukoa?

Sean Misteilin mukaan kannattaa aina toimia ennemmin tosiasioiden kuin olettamuksien pohjalta. Tässä tapauksessa tosiasioita ei ole saatavilla, sillä kolminaisuus pyrkii hiljaisuudellaan manipuloimaan yhteisöä, herättämään tahattomasti tai tahallaan epätietoisuutta. Tietoa pitäisi jakaa mahdollisimman paljon, sillä jos muut alkavat epäilemään salailua tai perustietojen pimitystä, maine viestinnän osaajana tuhoutuu. Lisäksi Sean kertoo, että mielipiteitä kertoessa tulee kertoa, että ne eivät ole tosiasioita vaan nimenomaan oma mielipide. Lopuksi hyvä ja egosentrinen ohjenuora Ihanaisen mukaelemana: Kaikkien olettamuksien joukossa yksi pitää paikkansa (eli minun olettamukseni): kaikkia ei voi miellyttää.

Niskoittelevat kuninkaalliset

2004-03-30T11:16:00.000+03:00

Voi hellanlettas kun Blogoslavian pikku prinssit ja prinsessat ovat nyt saaneet hengenahdistusta Kuukkeligaalan jälkimainingeissa ja menevät oikein joukolla lakkoon. Ensin Mitvit sai paniikkikohtauksen suostuttuaan pikku hiprakassa salamavalojen räiskeeseen ja päätti kasvattaa suosiotaan väliaikaisella protestipaussilla, jättäen jälkeensä vain symbolisen kuvan hirviöstä raatelemassa kreikkalaista jumalaa. Paha Blogoslavia hyökkäsi Mitvitparan kimppuun nostamalla hänet jalustalle ja kultareunaiselle pilvelle. Eihän sellainen provokaattorille sovi, suosio, fyi fan!

Seuraavaksi istumalakkoon päätti ryhtyä elämääkin tylsempi Minya, jonka kirjoitukset ovat viime aikoina lahjoittaneet meille huiman mielenkiintoista analyysia kipeästä kädestä ja siitä minkä värisen auton sitä isiltä ottaisi lahjaksi. Syvääluotaavaa, kerrassaan. Ainoana piristysruiskeena olivat Kuukkeligaalan teknisesti surkeat, mutta viihdyttävät kuvat. Juuri kun tiedossa olisi ollut viihdyttävää sosiaalipornoa kissatappelun merkeissä, teinix lopettaa ihquilun ja alkaa mököttämään. Parhaan tunnustuksellisen blogin kategoriassa menestystä havittelevalle vinkki: jos elämässä kerrankin tapahtuu jotain kirjoittamisen arvoista, siitä _kannattaa_ kirjoittaa.

Kissatappelun toinen osapuoli Shineworld vaikeni myöskin. Ihanainen olisi odottanut Shineltä sisäistä pakkoa raportoida tämän ruman välikohtauksen herkulliset yksityiskohdat, kun tässä on urheasti luettu jo viikkoja itseään toistavia kirjoituksia siitä, kuinka kiire hänellä on ja kuinka ymmärtämättömiä kaikki hänen ystävänsä ovat. Nyt kun vihdoin Blogoslavialle olisi tullut aitiopaikka seurata tarkkaa raportointia näiden nk. ystävien puutteista, myös pikku rääväsuu vaikenee. Tosin muista poiketen oman ilmoituksensa mukaan määräajaksi, eli viikon loppuun. Joka on hieman vähemmän marttyyrimaista kuin kahden edellisen ennalta määräämättömän pituinen möksötauko. Tosin, viimeisimmän tarkistuksen mukaan, koko sivusto on poistettu... Shine todella pisti paremmaksi. Kuka ensimmäisenä soittaa samikille ja pyytää poistamaan bloginsa listalta? Tuskin kukaan pikku narsisteista, sillä mitä iloa olla lakossa jos kukaan ei tiedä?

Koska kukaan muu ei ole vielä lähtenyt tähän lakkovillitykseen mukaan, on Ihanaisen pakko haistaa kolmiodraaman hajua ilmassa.

On aina hämmentävää kun säännölliset kirjoittajat jäävät tauolle. Oikeat kirjoittajat eivät osaa olla kirjoittamatta, näin Ihanaiselle on kerrottu. Heillä on sisäinen pakko tuottaa tekstiä, riippumatta tilanteesta. Mitä ikävämmäksi tilanne muuttuu, sitä enemmän tekstiä tulee. Ihanainen jää mielenkiinnolla seuraamaan kenen sisäisen kirjoittajan vimma purkautuu ulos ensimmäisenä. Kuka on kirjoittaja, kuka vain huomionkipeä?

Ryhmän hallintaa

2004-03-26T13:04:00.000+02:00

Jokaisessa ryhmässä, harrasteporukassa, duuniporukassa tai missä tahansa joukossa ihmisiä, joiden kesken käydään keskustelua, on erilaisia tyyppejä jotka tulee ottaa huomioon. Siinä missä muutaman hengen ydinporukka hitsautuu keskustelutaidoiltaan saumattomaksi yksiköksi, toisilleen hieman tuntemattomammat ihmiset saattavat joutua keskelle vaivautunutta hiljaisuutta, ellei toisten keskustelijoiden rooleja tunnisteta.

Futisjengin saunailta, taloyhtiön hallituksen kokous, toimiston viikkopalaveri, blogimaailma... Löydätkö tyypit?

Ärjy provosoi ja hyökkää muita vastaan. Oikea tapa käsitellä ärjyä on säilyttää maltti ja antaa muun ryhmän hoitaa hänet.

Miss Positive on innolla mukana ja hänen tuleekin antaa tehdä yhteenvetoja, jotta hän tuntee lahjoittavansa keskusteluun jotain hienoa. Hänet tulee kytkeä keskusteluun mukaan, näin hän saa aikaiseksi paljon enemmän.

Kaikkitietäväinen on juuri se, joka viittaa usein ja innokkaasti, jolla on mielipide kaikkiin mahdollisiin asioihin. Kannattaa antaa ryhmän ottaa kantaa hänen väittämiinsä, henkilökohtaiseen kädenvääntöön hänen kanssaan ei kannata lähteä.

Puheripuli ei osaa aloitettuaan lopettaa ja hänet täytyykin osata katkaista taktisesti oikein. Puheliripulille ” keskustelun sihteerin” paikka on oivallinen; silloin hän ei ehdi puhumaan niin paljon, koska joutuu kirjaamaan ylös keskustelun etenemistä.

Vaisu on ujo ja sulkeutunut. Hän tarvitsee tukea ja kannustusta. Hänelle voi antaa pieniä helppoja kysymyksiä ja näin vahvistaa hänen itsetuntoaan. Vahvoilla mielipiteillä Vaisua ei kannata pelästyttää.

Arvokas tietää kuka on ja mitä tekee, hän tietää myös oman paikkansa ryhmässä. Jotta hänestä saa parhaan annin ulos, häntä ei saa nolata ja jos sellainen tilanne on tulossa, hänen kasvonsa on pelastettava. Arvokkaan kanssa keskustelut kannattaakin käydä kahdenkesken, eikä ryhmässä.

Emmä Tiiä suhtautuu varauksella kaikkeen. Hän häkeltyy suoraan kysyttäessä, mutta jos jaksaa odottaa riittävästi, hän alkaa omaan rauhalliseen tahtiinsa kertomaan itsestään ja kokemuksistaan. Emmä Tiiälle kannattaa suoda tämä avautumisen hetki, se on hyvin palkitseva.

Nirppanokkasuhtautuu kaikkeen ja kaikkiin ylimielisesti. Hän odottaa jokaista virheliikettäsi ja iskee suoraan sinne missä sattuu. Nirppanokkaa ei koskaan kannata päästää silmistään.

Epäilijä kyseenalaistaa kaiken, eikä usko mitään (jollei siitä ole mustaa valkoisella, eikä silloinkaan). Hänen kanssaan ei tule alkaa todistelemaan tai väittelemään, vaan antaa ryhmän vastata hänen kysymyksiinsä.

Ihanaisen kommentointimahdollisuus on lopetettu syystä, että Ihanainen jäi kiinni, fakkiin, poseen tai miten sen nyt haluaa ilmaista. Jatkossa posti veivaa ja kusti meilaa. Hyvät bileet.

Yhteiselon tiliote

2004-03-25T13:24:00.000+02:00

Valittujen Palojen mukaan 70-luvulla pariskuntien yhteisten pankkitilien käyttö yleistyi. Sillä haluttiin korostaa tasa-arvoisuutta. Nyttemmin yhteinen pankkitili alkaa jo olla harvinaisuus, eikä ihme. Jos toisen osapuolen tulot ovat paremmat, se asettaa toisen ikuisen altavastaajan asemaan. Erityisesti äitiyslomalla oleva nainen saattaa kokea ahdistusta siitä, että hän on kokonaan riippuvainen toisen tuloista. Vastaavasti tasa-arvoiseen tulomuotoon tottunut mies saattaa tuntea olonsa epämukavaksi perheen ainoana elättäjänä.

Ihanainen seuraa ihmetyksellä ihmisiä, jotka saavat yhteisen tilin toimimaan tuloeroista riippumatta. On toki totta, että ihminen kuluttaa luultavasti saman määrän kuin jos rahat olisivat omalla tilillä ja yhteisten hankintojen osuus kasvaa. Jos ostan takin, toinenkin luultavasti ostaa. Kauppalaskukin on melko tasa-arvoinen, molemmat niitä ruokia syövät. Näin kulutus pysyy tasapainossa. Periaatteessa. Mitenkäs sitten jos tulee ero? Miten tilille jääneet rahat jaetaan? Puoliksi? Tuskin, jos toisen tulot ovat kaksinkertaiset...

Raha asiat aiheuttavat yhtä paljon eroja kuin seksi, miksi raha-asioita ei siis ajatella sen pidemmälle, niistä vain päätetään. Tuntuisi loogiselta tehdä heti selväksi miten rahat käytetään, laitetaanko siitä osa säästöön omille tileille ja kuinka se mahdollisessa riitatilanteessa jaetaan. Raha on niin iso asia, että erotilanteessa siitä syntyy monta ylimääräistä itkua ja hampaidenkiristelyä.

Toinen helvetti on tietenkin erilliset tilit. Silloin pitäisi pitää kokoajan kirjaa siitä kuka maksoi ja mitä, että kummallakaan ei ole hyväksikäytetty olo. Erotilanteessa erilliset tilit ovat kuitenkin paras vaihtoehto. Kenellekään ei jää epäselväksi miten rahat jaetaan. Eri asia on se, kuinka paljon napistaan sitten menneistä... ”Muistatko senkin kerran kun maksoin sen hotellihuoneen omalla visallani, kuka sinä olet nyt kinuamaan minulta sitä kurssimaksua takaisin, et sinäkään siitä huoneesta mulle maksanut!”

Ja loppujen lopuksi, raha ja omaisuus muodostavat syyn, jonka takia pitkään yhdessä olleet pariskunnat mielummin sinnittelevät tottumuksesta yhdessä, kuin aloittavat pitkän ja hankalan pesänjaon. Eihän se minua lyö ja käy kaupassakin, mihin tästä nyt sitten lähtisi.

Puolustustusasemissa

2004-03-23T12:49:00.000+02:00

Joskus sitä reagoi väärin ja alkaa miettimään, että miksi taas toimi kuten toimi. Ihanainen otti selvää ja muodostaa näin julkisen anteeksipyynnön tämänpäiväiselle käytökselleen. Ihmisillä on useita tapoja puolustautua epämiellyttäviä asioita, kuten kritiikkiä vastaan. Useimmat meistä käyttävät monia näistä keinoista.

Torjuja unohtaa sopivasti epämiellyttävät asiat: ”Ai tänäänkö meidän piti nähdä? Mä unohdin aivan kokonaan...” Torjunta saattaa johtaa jopa siihen, että emme ota vastaan epämiellyttävää tietoa tai jopa tulkitsemme sen virheelliseksi: ”Kyllä se sanoi, että ei enää halua seurustella mun kanssa, mutta en usko että se oikeasti tarkoitti sitä.”.

Selittäjä saattaa poistua epämieluistasta tilanteesta, vaikkapa vessaan käymään, pystymättä myöntämään, että todellinen poistumisen syy oli halu paeta ikävästä tilanteesta. Arvon kieltäminen on myös selittämisen yksi muoto: ”Eihän se niin kaunis ollutkaan, että olisin sen kanssa halunnut olla.”.

Taantuja palaa takaisin aikaisempaan turvalliseen käytösmalliin, koska haluamme tuntea hallitsevamme tilannetta. Aikuinen saattaa alkaa käyttäytymään kuin lapsi: vaatimaan ylenmäärin huomiota, valittamaan kipujaan, suremaan ja mököttämään sen sijaan, että ottaisimme vastuuta.

Kieltäjä torjuu ikäviä asioita joko henkisesti tai jopa fyysisesti. Henkisellä puolella hän saattaa olla hajamielinen, ajatuksissaan tai jopa elää valveunissa, fyysisesti hän saattaa konkreettisesti poistua huoneesta välttyäkseen kohtaamasta käsiteltävää asiaa.

Heijastaja näkee muissa ihmisissä omat huonot puolensa ja hyökkää niitä vastaan. Muut saattavat tuntua vihamielisiltä vaikka oikeasti hän on ainoa vihainen ihminen huoneessa. Heijastaja syyttää muita ymmärtämättömyydestä, vaikka totuus on, että hän itse ei ymmärrä ja siksi reagoi näin.

Korvaaja keskittyy heikkouksiensa sijaan kehittämään jotain tiettyä vahvuusaluetta, kuten opiskelua tai työtä. Jos ihminen esimerkiksi kokee itsensä älyllisesti heikoksi, hän keskittyy hiomaan fyysisen suorituskykynsä huippuunsa, jolla hän ei kuitenkaan ratkaise alkuperäistä ongelmaansa.

Vastarannankiiski korostaa omalle luonteellensa päinvastaisia käyttäytymistapoja ja persoonallisuuden piirteitä. Vastarannankiiski saattaa muuttaa epävarmuutensa vihaksi tai kaunaisuuden ylihuolehtivaisuudeksi, koska hän ei hyväksy omia tunteitaan. Vastarannankiiskeä voisi kutsua myös Januskasvoksi.

Älyllistäjä kieltää tunteilla ajattelun ja keskittyy pelkkään rationaalisuuteen, kaikissa tilanteissa. ”Jos nyt järkevästi ajatellaan, objektiivisesti katsoen voidaan väittää, että sinun tapasi puhua minulle on loukkaava.”

Kaunistelija pyöristää kaikista keskusteluista kulmat siinä pelossa, että rauha järkkyy. Jos Kaunistelija joutuu riitaan, hän nopeasti varmistaa, ettei vain ”sanonut liian pahasti”. Kaunistelija pelkää ristiriitoja äärimmäisyyksiin asti ja saattaa sen johdosta jäädä pahasti jalkoihin, kun ei uskalla sanoa edes asiasta kenellekään.

Ihanainen on tänään onnistunut olemaan jo pelkästään yhdessä sähköpostissa Torjuja, Heijastaja, Korvaaja ja Älyllistäjä. Ihanainenkin on vain ihminen...

Aikuisia lapsukaisia

2004-03-22T11:47:00.000+02:00

Ihanainen jaksaa ihmetellä, kuinka lapsellisia aikuiset osaavat ollakaan. Jotenkin sitä kuvittelee, että kun ihminen saapuu tiettyyn ikään, hän ei enää visko lapiolla kaveria päähän tai vaikkapa kieltäydy lainaamasta ämpäriään hiekkalaatikolla istuvalle toiselle mukulalle. Ihmiset taitavatkin jakautua kahteen eri ryhmään: niihin joilla on lapsesta asti halu oppia ja hioa omia toimintamallejaan ja niihin, jotka vain toistavat samoja käyttäytymiskaavoja hautaan asti, niitä koskaan kyseenalaistamatta. ”Mä vaan oon tällainen, enkä muuta voi.”. Ihanaista turhauttaa kouluttaa ikäihmisiä. PMMP:n albumin nimeä lainatakseni: Kuulkaas Enot! Mikä erottaa sitten ikuisen pennun ja oppimiskykyisen aikuisen?

Ongelma 1:
Sinua on loukattu, mitä teet?

Pentu: kostan samalla mitalla.
Aikuinen: olen vihainen, mutta en kostoajatuksista huolimatta mene laittamaan kirjepommia postiluukusta, vaan nostan asian keskusteluun ja yritän pitää huolta siitä, etten joudu samanlaiseen tilanteeseen uudelleen.

Ongelma 2:
Olet loukannut jotakuta, mitä teet?

Pentu: vetäydyn kolooni ja toivon, että aika tuo mukanaan unohduksen. Olen myös melko vakuuttunut, että kohde ansaitsi loukkauksen, vaikka olenkin hieman pahoillani, että minulle ollaan nyt vihaisia.
Aikuinen: pyydän anteeksi ja yritän selvittää miksi näin kävi ja miten voin tehdä niin, että en loukkaisi enää samalla tavalla ketään. Katson peiliin.

Ongelma 3:
Sinulla on pitkän ajan taakse ulottuva kana kynimättä jonkun kanssa, mitä teet?

Pentu: kyräilen aina kun näen kyseisen henkilön, puhun hänestä selän takana pahaa ja oletan, että koska syy on hänessä, hänen tulee tehdä aloite sovintoon. Jos hän ei sitä tee, kannan kaunaa hautaan asti.
Aikuinen: jos asia oikeasti häiritsee minua, selvitän sen kyseisen henkilön kanssa. Viha on kuluttavaa, ennemmin selvitän mikä osa riidasta on minunkin syytäni ja koitan saada edes tasapainon asian ja ihmisen kanssa. Ikävien ihmisten kanssa kun ei tarvitse onneksi olla missään tekemisissä, välien selvittely vapauttaa kaunasta ja ikävän tilanteen voi siirtää käsiteltyjen roskapostien ö-mappiin.

Ongelma 4:
Joku saa sinulle hirveät raivarit ja suoltaa suustaan ulos ikäviä loukkauksia, mitä teet?

Pentu: tiedän parhaat vyön alle iskevät ilkeydet ja käytän niitä, minulle ei vittuilla. Sotatila on julistettu!
Aikuinen: en lähde mukaan solvausleikkiin, vaan jätän toisen haukut omaan arvoonsa, näin pysyn niskan päällä, enkä joudu osaksi lapsellista rienauskilpaa. Annan solvaajan itse huomata, kuinka ikävästi hän on toiminut.

Kaiken pahan alku ja juuri on kommunikoinnin puute. Jostain syystä aikuiset vaativat lapsia selvittämään asiat puhumalla ja pyrkivät selvittämään asiat juurta jaksaen, kun taas itseltään ja toisiltaan he eivät enää samaa vaadi. On todella raskasta yrittää muuttaa ikipentuja ajatteleviksi ihmisiksi, mutta todistetusti se on mahdollista. Joskus ihmiset ovat yksinkertaisesti niin solmussa omissa peloissaan ja katkeruudessaan, että tarvitsevat ulkopuolelta hieman sysäystä oikeaan suuntaan. Kaikkihan tietävät, kuinka pitäisi toimia. Ainoa joka estää meitä toimimasta ”oikein”, on se, ettemme syystä tai toisesta halua tai pysty kontrolloimaan itseämme kiivastempoisessa tilanteessa. Parhaiten toimivat ihmiset tuntuvatkin olevat ne, jotka ovat luonnostaan rentoja ja pystyvät ensin ajattelemaan ja sitten vasta toimimaan. Ja uskomatonta kyllä, elämään kuten opettavat.

Kukaan ei osaa toimia aina oikealla tavalla. Pennun ja aikuisen erottaa se, että aikuinen yrittää toimia oikein vaikkei siinä aina onnistukaan, pentu ei tule edes ajatelleeksi asiaa.

Pariutumisvietti

2004-03-19T09:29:00.000+02:00

Pahoittelen edellistä. Hetkeksi kun poistuu pitämään pari talvilomapäivää, niin johan on toimiston hullu konetta räpläämässä.

Siiveniskuja oli huomioinut aiemman kirjoitukseni suhteista ajatelmakokoelmassaan. Alku näyttää hyvältä, neito kertoo, että olin esittänyt mielenkiintoisen ”väitteen”, mutta heti seuraavassa lauseessa hyökkää täysin asein henkilökohtaisuuksiin. Väitteitä on hauska kumota ja kyseenalaistaa, mutta on suorastaan hilpeää kun sen pohjalta aletaan tekemään kirjoittajan sielunelämästä analyysiä ja suorastaan haukutaan sen perusteella. Ei että Ihanaista juurikaan kiinnostaisi.

Tarkkailtuaan useita ihmisiä eri elämänvaiheissa, Ihanainen on tullut juuri siihen tulokseen, että entisissä ihmisissä roikutaan enemmän tai vähemmän, kunnes uusi vie huomion. Ihanainen ei määrittele ihmisen perustilaa laisinkaan, kuten Siiveniskuja, kunhan vertailee suhdetoiminnan näkökulmasta. Ja ehkäpä suurin osa lukijoista ymmärsi, että kirjoitus käsitteli nimenomaan aikuisia ihmisiä ja heidän elämänvaiheitaan, ei lapsia, kuten Siiveniskuja mielestään nasevasti kirjoittaa. Ihanainen ei ole ollut todistamassa vielä yhtään tapausta, joka olisi täysin yksin täysin tyytyväinen. Tämä ei sulje pois mahdollisuutta, etteikö näin olisi, Ihanainen ei vain ole vielä törmännyt sellaiseen ihmiseen joka vahvanakin sooloilijana ei saisi välillä ahdistuskohtausta tyydyttämättömästä hellyydenkipeydestä. Ihmiskunnan olemassaolon raaka tarkoitus on kuitenkin lisääntyä, jonka takia meille on laitettu erinäisiä yksinäistä elämää sotkevia asioita kuten seksuaalinen vietti, hellyydenkaipuu, kumppanuuden tarve ja muita laumaeläimille tyypillisiä piirteitä. Jos tämän kieltää, taitaa kieltää myös oman ihmisyytensä. Vahvakin yksilö kaipaa ajoittain vierelleen toista ihmistä, seksuaalista olentoa. Sellaista tarvetilaa parhaatkaan ystävät eivät pysty korvaamaan. Eli kyseessä on primitiivinen tarve pariutua, joka johtaa siihen, että olemme joko suhteessa, toipumassa suhteesta tai menossa uuteen. Eli kyllä, suhteiden kautta voidaan määrittää elämää, vaikka kuinka feministisesti haluaisi ajatella, että vittu yksin oon enkä ketään tartte! Et varmaan, mutta viettisi ajaa sinua siihen, halusit tai et. Siiveniskuja yrittää ilmeisesti viitata siihen, että ihminen voi olla tyytyväinen myös suhteiden välissä. Tottakai voi! Ihanaisen kokemuksen mukaan suhteiden väliin mahtuu paljon mahtavaa ja onnellista aikaa, se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettemmekö oikean lajitoverin vastaankävellessä hyppäisi innosta hihkuen uudelleen suhteeseen.

On onnettomia sinkkuja ja onnettomia seurustelevia, kyse onkin siitä minkälaiseksi elämänsä tekee sitoutumisasteestaan riippumatta. Kokonainen ja itsensä kanssa sinut oleva ihminen on sitä myös suhteissaan tai suhteettomuudessaan.

Anarkiaa!!! Ihanainen alas!

2004-03-17T14:52:00.000+02:00

Vihdoin sen teennäisen pikkusievän lutkan huomio herpaantui! Eihän tällaista paskaa jaksa kukaan lukea! Neiti on niin olevinaan viisas ja kaunis, oksennushan tässä tulee vahvempivatsaiseltakin. Tuolla se taas sipsuttaa korkokengissään ja räpyttelee ripsiään jokaiselle vastaantulijalle, ikäänkuin nuo kolmijalkaiset kääpäaivot eivät ymmärtäisi, että heitä pelataan taas valonnopeudella pikkurillin ympärille. Uurra ihanainen vielä vähän sitä kaula-aukkoa, ehkä se palkankorotus sillä vihdoin heltiää. Auta armias mikä blondi. Jos se osaisi olla edes hetken hiljaa, mutta ei, siellä se heittelee näppäriä letkautuksiaan ja saa kaikki läsnäolijat tuntemaan itsensä typeriksi ja mollatuiksi. Älkää uskoko mitään mitä se hempukka sanoo!!!

Voi katso nyt tuotakin poikapoloa, työharjoittelija huonosti istuvassa pikkutakissaan yrittää pysytellä kilometrikintun perässä. Kieli on vähintään polvissa asti, kun säälittävä miehenalku yrittää tehdä parhaansa miellyttääkseen vamppia. Miksi!?! Miksi!?! Se nainen on paha, kuuletko, paha! Moni kakku päältä kaunis! Ja kaikki muut kliseet! Ei, älä heittäydy siihen lattialle ja kieri, älä! Voi paska... nyt se heiluttaa häntäänsä innokkasti ja ihanainen antaa sille hymyn, jokapojan parhaan koirankeksin.

Poistakaa tämä blogi pamauksestanne, älkää antako sen tekopyhän heitukan päästä vielä ylemmäs Pinserin listalla !!!

Se aika elämästä

2004-03-16T11:43:00.000+02:00

Tutkimusten mukaan miesten testosteronitaso alkaa laskemaan 40 ikävuoden jälkeen prosentin vuosivauhtia. Miesten mahdollisista vaihdevuosista on puhuttu paljon, mutta vasta viime vuosina asialle on saatu tieteellisiä todisteita. Ihanainen pohdiskeleekin, onko niin hankalaa myöntää, että miehillekin tulee ikääntyessä samankaltaisia vaivoja kuin naisille, onhan käytännön kokemus osoittanut sen jo ajat sitten oikeaksi. Ihanainen veikkaakin, että miehet eivät halua lukea kykyjensä heikkenemisestä. Miesten vaihdevuodet eivät koske koko sukupuoliryhmää, kuten naisten vastaavat, siksi aihe on tainnut jäädä väheksyttynä vakan alle. Miehillä vaihdevuosioireisto ( eli andropaussi) ilmenee fyysisen, psyykkisen ja seksuaalisen suorituskyvyn heikentymisenä. Oireet johtuvat ikääntyvän miehen mieshormonin eli androgeenin puutoksesta. Oireilu näkyy kuulemma lihasvoiman ja kestävyyttä vaativan suoritusten heikkenemisenä ja nivelkipuina, sekä muistin, oppimiskyvyn ja reaktioaikojen heikentymisenä.

Valitut Palat kertoi mielenkiintoisesta tutkimuksesta, jossa kerrottiin kuinka samanaikaiset vaihdevuosiongelmat vaikuttavat yhteiseloon. Naisilla menopaussin aikaan hormonituotanto muuttuu hetkellisesti niin, että nainen ei enää erota eri sävyjä ihmisten puheissa, eli sarkasmi saattaa kuulostaa ivalta ja hyväntahtoinen kiusoittelu suorastaan haukkumiselta. Tämä selittää sen, miksi nainen vaihdevuosien aikaan kimpaantuu helpommin muiden sanomisista, hän ei yksinkertaisesti kuule asiaa kuten toinen on sen tarkoittanut. Asiasta tekee vielä hankalampaa se, että naisilla on tapana muutenkin ymmärtää väärin asiat, varsinkin miesten sanomat. Samassa iässä miehen kuulon ”nalkutustaajuus” alkaa heikkenemään, eli kun vaimo alkaa räksyttämään, mies ei enää yksinkertaisesti kuule sitä. Kuulostaa modernilta itsesuojelumekanismilta. Tilanne johtaa helposti itkuun ja hampaiden kiristelyyn kun toinen kiljuu kuumissa aalloissaan loukkaantuneena siitä, kuinka ilkeä vanha käppyrä ukonretale on ja mies ei kuule yhtään mitään saati ehdi reagoida asiaan, jolloin menopaussipirkko saa vielä suuremman halvauksen siitä, että mies ei kuuntele häntä. Ah elon ehtoota.

Kaunistelun jalo taito

2004-03-15T10:46:00.000+02:00

Ihmisillä on tapana puhua itsestään ja elämästään aina hieman yläkanttiin. Esimerkiksi treffeillä, annetaan totuutta kaunisteleva kuva omasta elämäntilanteesta. Seuralainen saatta kertoa olevansa seikkailunhaluinen jetset, joka juoksee vippibileistä toiseen, tietäähän sen kun tämä IT-ala on niin hektinen... Todellisuudessa kaveri on sitoutumisvammainen siipeilijä, joka työskentelee fleelancena nettisivuja näperrellen ja tunkee itsensä kaikkiin bileisiin, koska serkkupoika on ovella portsarina. Kukaan ei tunne kyseistä herraa, mutta hän moikkaa luontevasti kaikkia vastaantuljoita maailmanmiehen elkein. Samalla tavalla Elisan puhelinvaihteen työntekijä kertoo työskentelevässä haastavassa asiakaspalvelutehtävässä suuren yrityksen avainasiakkaiden ongelmanratkaisutiimissä. Ihanainenkin kaunistelee totuutta ja kertoo tietenkin vain seksikkäimmän kuuloiset asiat työstään ja elämästään. Eihän sitä ventovieraalle aleta sydänverta vuodattamaan perhetraumoista ja pikkuhitleripomosta, työuupumuksesta ja stressistä. Tietenkin sitä haluaa antaa mahdollisimman mielenkiintoisen kuvan itsestään. Ihanainenkin tekee sitä.

Kummallista kyllä, ihmiset käyttävät työnsä kuvaukseen samoja termejä kuin työpaikkailmoitukset ovat tehneet kuvaillessaan heidän ankeaa työtään lehti-ilmoituksessa. Työttömyyden kertomiseen vaikutuksentekijä joutuukin käyttämään hieman mielikuvitusta:
Pitkäaikaistyötön: pidän sapattivuotta ja yritän löytää itseni ja sen työn, joka antaisi minulle eniten.
Lomautettu: Harkitsen alanvaihtoa, saatan aloittaa opiskelut yliopistolla pian.
Irtisanottu: Päätin keskittyä elämän olennaisiin asioihin, hektinen työkeskeinen elämäntyyli on niin kuluttava, haluan kasvaa ihmisenä. Saatan valaa savea ja luovuuteni kautta löytää itseni.

Tällaista toimintaa ei oikein voi kutsua valehteluksi, sillä kuulija haluaa kuulla mielenkiintoisen tarinan ja kertoja kertoa sen. Totuus tulee kuitenkin esiin jos tapailu jatkuu, jos ei, olemme ainakin jättäneet hyvän kuvan itsestämme. Eihän sitä koskaan tiedä, sama henkilö saatta joskus istua työhaastattelussa pöydän toisella puolella...

Kaksi tehokasta työpäivää

2004-03-12T11:33:00.000+02:00

Toimistotyöläisen työviikko rytmittyy joka kerta yhtä omituisesti. Maanantain ajan yritetään toipua viikonlopun mahdollisista jälkiaalloista ja tuntuu siltä, että aivot eivät oikein muista mitä sitä pitikään tehdä. Maanantaisin tehdään vain pakollinen, mutta suurin osa töistä lykätään seuraaville päiville. Ehtiihän tässä, koko viikko aikaa. Tiistaina aivot alkavat pikkuhiljaa toimimaan, eli maanantain tekemättömät työt saa hoidettua. Viikon aikana valmiiksi saatavat työt kuitenkin lykätään vielä tuonnemmaksi. Onhan tässä vielä aikaa, koko viikko. Keskiviikkona työvire on jo täysillä ja rutiinit luistavat vaivattomasti. Sitä alkaa pikkuhiljaa miettimään, josko niille tämän viikon aikana valmiiksi saataville asioille pitäisi alkaa tekemään jotain. Ääh, onhan tässä vielä aikaa. Torstaina iskee paniikki. Työvire on korkealla ja perjantai lähestyy ihanasti ja samalla uhkaavasti. Torstai on ehdottomasti työviikon tehokkain päivä. Silloin on aikaa ja pakko paneutua kaikkiin niihin töihin, jotka pitää saada huomiseen mennessä tehtyä. Usein ne työt saa jopa saman päivän aikana purkkiin. Perjantai meneekin sitten haaveillessa, kynää pyöritellessä ja netissä surffaillessa, sillä tämän viikon projektit ovat jo purkissa ja ensi viikon juttuja ei enää viikonloppua vasten viitsi aloittaa. Eihän sitä maanantaina sitten kuitenkaan enää muista mitä edellisellä viikolla oli tehnyt. Ennenkuin keskiviikkona. Viikonloppu nollaa aivot täydellisesti ja seuraava viikko alkaa samanlaisena kuin kaikki sitä edeltäneet. Kyllä viisipäiväinen työviikko on ihan hyvä asia, näin meillä on todellisuudessa kaksi työpäivää. Jos työviikko olisi neljäpäiväinen, supistuisi tehokas työaika yhteen päivään.

Epäsäännöllisissä vuorotöissä rytmitys vaihtelee ihmistyypeittäin. Jotkut eivät oikein koskaan pääse epäsäännöllisyyden takia rytmiin kiinni ja toheloivat joka vuorossa. Jotkut pysyvät vuorotöissä jatkuvasti skarppina, eikä ns. tehottomia työpäiviä edes tule muuten kuin pitkien vapaiden jälkeen.

On se vaan niin hienoa että on perjantai. Kohta on taas maanantai. Toimiston ikkunasta näkyy jäälle, jossa huolettomat pilkkijät nykivät siimojaan ja nauttivat termarista kahvia. Vapautta kateellisena tuijottavan toimistotyöläisen ahdistuksesta jää vain nenän rasvajälki ikkunalasiin.

Suhde vaiheessa

2004-03-11T11:18:00.000+02:00

Jokainen mies ja nainen on joko suhteessa, toipumassa suhteesta tai aloittamassa seuraavaa suhdetta. Paljon puhuttu suhteiden välissä oleminen on kukkujamboa, ei ole olemassa harmaata aluetta, me olemme aina enemmän tai vähemmän jollain näistä kolmesta sektorista. Mikä erottaa nämä vaiheet toisistaan? Suhteessa olon luulisi olevan selkeä konsepti, mutta eihän se sitä ole. Äkkiseltään voisi sanoa, että suhteessa ollaan kun molemmat ovat sitoutuneet yhdessäoloon, mutta yhtälailla suhteet varattuun mieheen, lyhytaikaiset tapailusuhteet ja jopa yhdenillanjutut voi laskea suhdekategoriaan. Kun suhde on ohi, eli jompikumpi osapuolista on sen virallisesti lopettanut, siirrytään toipumisvaiheeseen, jonka raja suhteessa olon kanssa saattaa olla hyvinkin häilyvä. Itseasiassa virallinen edellisestä suhteesta pääseminen alkaa vasta kun on aloittamassa uutta suhdetta tai siihen on mahdollisuus. Eli loogiseksi eläimeksi ihminen on yllättävän epälooginen ja rikkoo järkevää kaavaa poukkoilemalla suhteesta uuteen, toipumiseen, suhteeseen ja samaan aikaan toisen aloittamiseen ja siitä taas toipuakseen seuraavaan. Johtuuko tämä siitä, että emme yksinkertaisesti ole kykeneviä etenemään järkevässä järjestyksessä, vai siitä, että elämää ei voi suunnitella. Aina tulee jokin yllättävä käänne kulman takaa, joka voi heittää meidän mihin tahansa vaiheeseen.

Eräät asiat selkiyttävät vaiheista toiseen siirtymistä huomattavasti:
Suhteesta toipumiseen siirrytään selkeästi kun toinen a.) pettää ja muuttaa nuoremman naisen kanssa yhteen, b.) vaihtaa puhelinnumeroa ja laittaa vanhan vastaajaan: älä enää ikinä soita mulle hullu c.) menee naimisiin jonkun toisen kanssa, d.) kuolee. Toipumisesta siirrytään uuteen aloitukseen selkeästi kun a.) rakastutaan silmittömästi vastaantulleeseen tummaan muukalaiseen ja muutetaan maasta, b.) b:tä ei ole, eikä c:tä tai d:tä. Uuden suhteen aloittamisesta siirrytään suhteeseen, kun a.) sovitaan että tapaillaan eksklusiivisesti, b.) mennään naimisiin, c.) hankitaan lapsi (joka johtaa liian nopeasti toteutettuna suhteesta toipumiseen, mutta tällä kertaa yksinhuoltajana).

Yleensä suhteet eivät kuitenkaan sisällä mitään sen suurempaa dramaa, vaan ihmiset ”kasvavat erilleen” ja ”eroavat ystävinä”, jolloin vaiheista toiseen siirtyminen on kaikkea muuta kuin selkeää ja järjestelmällistä. Eroa tekevä pariskunta saattaa viikon sisällä hyppiä suhteesta uuteen aloitukseen ja toipumisjakson kautta takaisin samaan suhteeseen, ilman mitään logiikkaa. Yksi totuus on ja pitää, vanhan suolan huuhtelee pois vain uusi lasillinen merivettä. Uudet ja vanhat suolat pitävät meidät siirtymätilassa vaiheesta toiseen, ilman uutta, vanha ei koskaan kuole.

”Me ollaan vaan kavereita”

2004-03-10T11:01:00.000+02:00

Naisten ja miesten välinen kommunikaatio tuntuu kompastelevan milloin mihinkin asiaan, yleensä tuppisuutautiin tai nalkutusviirukseen. Suurin ongelma tuntuisi olevan tahallinen ja tahaton väärinymmärtäminen. Ihanainen uskoo vakaasti siihen, että jokaisella ihmisellä pitäisi olla vastakkaisen sukupuolen edustajia ystävinään. Miehet oppivat lukemaan naista huomattavasti paremmin, kun heillä on naispuolisia ystäviä, joiden kanssa ja kautta peilata omia toimintamallejaan. Vastaavasti naisten sokeus ja halu lukea kaikki asiat rivienvälistä on täysin pelastettavissa miespuolisella oppaalla, joka osoittaa miten suoraviivaisia miesten sanomiset ja viestit loppujen lopuksi ovatkaan. Ongelmalliseksi sukupuolten välisen ystävyyden tekee luontoäidin surkea huumorintaju ja kiihkeä halu yllyttää ihmisiä lisääntymään. Erityisesti miehillä on kuitenkin tapana ihastua naispuolisiin ystäviinsä, koska nämä saattavat tuntua ensimmäisiltä naisilta, jotka aidosti ja oikeasti ymmärtävät heitä ja hyväksyvät heidät sellaisena kuin he ovat. Vaikka todellisuushan on se, että naiset vain kuuntelevat hyvin, eivätkä arvioi ystävää miehenä vaan ihmiskumppanina. Samat naiset eivät välttämättä edes päästäisi seurusteluseulassaan finaaliin kyseistä miestä, kun taas ystävyyden kautta sekin saattaa olla mahdollista. Yleensä pienet ihastukset ja muut mäet kuitenkin pystytään ylittämään, kun molemmat osapuolet ymmärtävät toisen platonisena ja sukupuolettomana, siis mitä ystävyyteen tulee. Tämä ei tarkoita, että naisen tulisi kohdella miespuolisia ystäviään androgyyneinä tai pahimmillaan jopa tyttökavereina, vaan sitä, että ystävyys pidetään sille kuuluvalla kumppanuuden tasolla seksuaalisuutta siihen sekoittamatta.

Ihanainen on aina ollut sitä mieltä, että jos miehellä ei ole naispuolisia ystäviä, hän on suurempi riskitekijä kumppanina. Mies, jolla ei ole sisäpiirin opasta naisen ymmärrykseen, käyttää usein oppainaan muita miehiä tai ei oppaita ollenkaan. Tämä taas johtaa väkisinkin väärinymmärryksiin ja tarpeettomiin turhautumiin. Nainen, jolla ei ole miehiä ystävinään, harvemmin ymmärtää miesten todellista olemusta ja saattaa näin olla täysin kykenemätön käsittelemään miehen käytöstä rationaalisesti ja ymmärtäväisesti. Oman sukupuolen edustajat pystyvät valottamaan meille sukupuolellemme tyypillisiä virheitä ja parempia tapoja toimia, kun taas vastakkaisen sukupuolen ystävät ovat elintärkeitä jos halutaan saavuttaa edes riittävä ymmärrys kumppania kohtaan. Oman ongelmansa muodostavatkin sitten ne kumppanit, jotka kokevat vastakkaisen sukupuolen ystävät uhkina, eivätkä ymmärrä kuinka kullanarvoisia nämä ovat hänen omalle hyvinvoinnilleenkin.

Pariutumisen esihistoriallisen modernit haasteet

2004-03-09T10:20:00.000+02:00

Tutkijat ovat päätelleet jo ajat sitten, että ihmiset pariutuvat vaistojensa varassa yksilöiden kanssa, jotka edustavat mahdollisimman kaukaista ääripäätä omasta perimästä. Hajut, ulkonäkö ja muut tekijät vaikuttavat yllättävän paljon kun haetaan optimaalista suvunjatkamiskumppania. Ihanainen alkoi pohdiskelemaan, vaikuttaako tämä nykyäänkin enemmän kuin haluaisimme uskoa? Jos nainen etsii miehestä vahvaa pesueen suojelijaa, hyvägeenistä otusta joka pystyy suojaamaan perhettään ja metsästämään ravinnon koko luolalle, miten käy nykyajan miehille, joilla on selkeitä heikkouksia näissä tarvittavissa ominaisuuksissa? Jos mies on pieni ja/tai laiha, hänessä ei ole voimaa ja turvaa riittävästi puolustamaan perhettään ja saalistamaan ruokaa. Jos miehellä on huono näkö, hän on kykenemätön saalistamaan tai huomaamaan vaaraa. Jos mies kaljuuntuu, hänen turkkinsa on riittämättömässä kunnossa ja hän jatkaa jälkipolvilleen tämän kylmyydelle altistavan ominaisuuden. Lisäksi kalju mies on naaraan silmissä munaton, sillä hän ei pysty maskuliinisella harjallaan valloittamaan ja viehättämään. Naurettaviahan nämä ovat, sillä nykyään annamme enemmän arvoa älylle kuin fyysiselle ylivoipaisuudelle, vai annammeko? Näytä minulle nainen, joka ei mielummin valitsisi primitiiviajattelun mukaisesti hyvää perheenpäätä, vaan tahtoisi ehdottomasti kaljun, joka on sokea kuin lepakko? Ihanainen veikkaa, että tahtomattamme annamme arvoa niille ominaisuuksille, jotka koemme suvunjatkamisen kannalta järkevimmiksi. Ja tietoisesti ruokimme niitä.

Vastaavasti mies ihailee hyvää synnyttäjää, jolla on ruokintaan riittävät rinnat, lantion kaari kohdallaan ettei kuole synnytykseen, symmetriset kasvot, vahvat hiukset ja terveet hampaat. Sukuahan me tässä maailmassa vain jatkamme, mitä sitä turhaan kieltämään. Kaikki me etsimme alitajuisesti parasta mahdollista kumppania, jonka kanssa tuottaa geenipooliin mahdollisimman hyvä coctaili ja lapsi, jossa vanhempien hyvät ominaisuudet yhdistyvät ja tuottavat vielä paremman suvunjatkajan. Nykyajan normiston mukaan hyvän kumppanin valitsemiseen näiden ominaisuuksien arvostaminen on kranttuilua ja kriittisyyttä, sillä nykymaailmassa muidenkin kuin fyysisten ominaisuuksien tulisi vaikuttaa kumppanin valintaan. Olisiko kuitenkin niin, että entisten fyysisten mittapuiden lisäksi nykyään selviytyminen vaatii myös henkistä soveltuvuutta, joka johtaa siihen, että olemme pakotettuja olemaan entistä selektiivisempiä valinnoissamme?

Multa tulee kohta, mä rakastan suaaaaah

2004-03-08T14:08:00.000+02:00

Ihmisellä on tapana tukahduttaa tunteitaan ja kätkeä kipeitä asioita. Seksi, tai oikeammin orgasmi on yksi niistä asioista, jotka avaavat patoja tahtomattakin. Laukeaminen avaa portit, jolloin tukahdutetut tunteet ja pelot purskahtavat valloilleen. Tietysti yhtä lailla positiiviset tunteet kuten rakkaus ja hellyys tulevat hallitsemattomina ulos laukeamisen jälkeen. Tämä selittää sen, kuinka useat meistä naisista ovat alkaneet selittämättömästi itkemään seksin jälkeen ja myös sen, kuinka kauan kaivatut rakkauden tunnustukset on huohotettu korvaan juuri ennen kuin mieheltä tulee. Tiukasti padotut ja piilotetut tunteet saattavat miehellä tulla esiin mitä uskomattomimmilla tavoilla seksin jälkeen. Suuri osa näistä herroista yrittää paeta paikalta, joko vetäytyen äkillisesti irti omalle reviirilleen, lukittautua vessaan tekosyynään alapesu tai jopa ulos koko asunnosta, sen sijaan, että jäisivät halaamaan ja nauttimaan läheisyydestä, kuten tilanteen kanssa sinut oleva yksilö tekee. Jos mies tekee näin, kannattaa hänen antaa käsitellä esiin nousseet tunteet rauhassa, eikä loukkaantua verisesti ja lähteä niskoja nakellen ulos ovesta. Vaikka hankalaahan se on olla loukkaantumatta. Positiivisia purkauksia ei kannata alkaa ruotimaan, vaikka olisikin juuri vihdoin kutsuttu kullaksi tai tunnustettu rakkaus ensimmäisen kerran. Kyllä mies tietää mitä hän sanoi, kannattaa antaa hänen sulatella yllättävää lausettaan ja jos tunteenpurkauksella todella oli syy, hän kyllä tuo sen ilmi myöhemmin. Miehet kyllä muistavat mitä seksin aikana ovat sanoneet. Nurkkaan ahdistaminen sanomisista aiheuttaa vain lisää patoutumia ja tunteiden tukahdutusta.

Eikö mies avaudu? Kokeile seksiä ja läheisyyttä, kaikkia osapuolia tyydyttävää valheenpaljastuskonetta.

Tarinan iskijä

2004-03-04T10:09:00.000+02:00

Naisilla on uskomaton kyky tiivistää mehukkaat juorut ja viihdyttävät anekdootit rytmitykseltään, ajoitukseltaan ja esitysmuodoltaan sellaisiksi, että ne pitävät kuulijaa riittävästi jännityksessä ja loppuhuipennuskin tulee oikeaan kohtaan. Otetaan esimerkkinä vaikkapa kertomus uudesta miehestä. Ensin tulee tarkkaan harkittu ja hiottu pohjustus, joka ei ole liian pinnallinen tai ylimalkainen, vaan juuri sopivasti muotoiltu rakentamaan kuulijan päähän kuva miehen luonteesta, ulkonäöstä sekä historiasta niin työn ja harrasteiden kuin ihmissuhteidenkin suhteen. Alustusta seuraa ovelasti muotoiltu tapahtumakuvaus, joka jättää kuulijan arvailemaan lopputulosta, joka saattaa olla kumpi tahansa. Kuulija odottaa muttaa ja yleensä saakin sen, muttei välttämättä ollenkaan sillä tavalla kuin oletti. Punch line on usein muotoiltu sellaiseksi, että se yllättää kuulijan ja saa tämän älähtämään kauhusta tai innostuksesta. Naiset ovat yleensä parhaita kuuntelijoita, sillä he osaavat kuuntelijan roolinsa paremmin, mutta hyvin kerrottuna sama juttu uppoaa myös miehiin kuin veitsi kuumaan voihin. Miehiä varten juttuun täytyy tosin lisätä heihin vetoavia elementtejä, kuten jos päähenkilö on ollut lopputulemassa täysi idiootti, alustuksesta täytyy löytyä sellaisia osia, jotka saavat miehen tuntemaan päähenkilön parempi arvoiseksi kuin hän itse on, kunnes hän pääsee riemulla nauramaan tämän kustannuksella. Naisille draaman arvo ja kertojan omat tunnetilat sekä tilannekomiikka purevat parhaiten.

Naisille tämä elämän muokkaaminen dramaturgialtaan saippuasarjamaiseksi tuntuu tulevan suoraan selkärangasta. Miehetkin usein omaavat tämän taidon kaikissa muissa aihealueissa paitsi ihmissuhteissa, niistä heiltä joutuu lypsämään jokaisen herkullisen yksityiskohdan erikseen, eikä se ole kuulijalle enää yhtään niin nautittavaa, sillä kuulijasta tulee kyselijä.

Hyvin rakennettu juttu on herkullinen ja parhaimmillaan jää elämään urbaanilegendaksi kulkiessaan puskaradion kautta ja värittyessään matkalla. Parhaat jutut jäävät ainakin yhden kaveripiirin perinnearkistoon, josta ne aina kaivetaan uusien ihmisten tullessa piiriin. Ei kansanperinteeseen turhaan ole kuulunut tarinoiden ylös kirjaaminen.

Sähköistä viestintää

2004-03-03T16:05:00.000+02:00

Ihanainen poisti kännykkänsä inboxista eilen 457 tekstiviestiä. Kyllä, 457. Ihanainen ei käsitä miten on edes mahdollista, että entisen 10 viestin sijaan uusiin puhelimiin tuntuu mahtuvan rajoittamaton määrä viestejä. Viesteistä suurin osa oli elintärkeitä, kuten: ”Ok.”, ”Siellä 10 min päästä”, ”Myöhästyn vähän.” ja muita unohtumattomia ja tunnemuistoja tulvivia herkkiä kirjallisia suorituksia. Poistoprojektiin meni tunti. Jokainen viesti piti tietenkin lukea ja analysoida, onko se säilytettäväksi kelpaava. Muistoista tuntuu olevan vaikea luopua, tekstiviesteihinkin mahtuu kokonaisen vuoden ilot ja surut, erot ja sovinnot, seksiviestit ja rakkauden tunnustukset, ystävyyden osoitukset ja originellit onnitteluviestit. Osa viesteistä oli ihmisiltä, jotka eivät enää ole Ihanaisen kanssa missään tekemisissä, mutta niitä ei silti vain pysty poistamaan kokonaan. Onneksi uusissa kännyköissä on nk. folderit, joihin viestejä voi säilöä lähettäjien mukaan, vääjäämätöntä tuhoamista odottamaan.

Joskus viestien poistamisesta saa sadistista tyydytystä. Esimerkiksi vanhan poikaystävän tai ikävän treffikumppanin typeristä viesteistä on suorastaan riemukasta päästä irti painamalla raivokkaasti Poista! Saman Ihanainen on joskus tehnyt joidenkin ihmisten puhelinnumeroille suutuspäissään:

Matti gsm
Delete Matti?
Yes
Matti Deleted.

Myönnettäköön, se on vain hetken hupi ja numero kannattaa olla jossain muualla tallessa, mutta ah miten vapautunut olo sen jälkeen onkaan kun Matti on käynyt painamassa naapurin Pirjoa tai jättänyt soittamatta ihanan illan jälkeen. Delete Matti! Ikäänkuin ihmisen voisi poistaa mielestään niin pienellä eleellä.

Päivän opetus: opetellaan poistamaan ne turhat viestit sitä mukaa kun niitä tulee.

Femakot

2004-03-02T11:30:00.000+02:00

Feminismi on muuttunut ikäväksi sanaksi. Sana itsessään tarkoittaa teoriaa sukupuolten poliittisesta, taloudellisesta ja sosiaalisesta tasa-arvosta, sekä organisoitua toimintaa naisten oikeuksien ja etujen puolesta. Missä vaiheessa feministit muuttuivat telaketjulesboiksi jotka huutavat miesvihaa? Ihanainen paheksuu syvästi sitä, että hyvä ajatus on otettu naamioksi miesvihalle. Jollei feminismi olisi sanana niin pilaantunut, Ihanainen tunnustaisi olevansa feministi. Eikö jokainen nainen? Tottakai ihanan naisen täytyy saada samasta työstä sama palkka kuin miehen, tietenkään ihanan naisen ei tarvitse alistua syrjintään sukupuolensa takia. Siispä herääkin kysymys, että jos kaikki naiset ajavat naisten etuja, miksi puukotamme toisiamme selkään jatkuvalla syötöllä ja varmistamme näin sen, että tuhoamme itse mahdollisuutemme menestyä upottautumalla pikkumaisiin riitoihin ja kahnauksiin oikeiden asioiden sijaan. Naiset ovat liian usein kuin kuriton lauma kanoja, jotka kaakattelevat toisilleen sillä aikaa, kun kukko käyskentelee rauhassa ylhäisessä yksinäisyydessään.

Se, mitä Ihanainen ei siedä kenessäkään, on ylenpalttinen vaahtoaminen ja aatteen syrjäyttäminen toiminnan tieltä. Jos naisille halutaan tasa-arvoa, pitäisi naisten alkaa käyttäytymään niin, etteivät he hiekota kostonhimoissaan haluamaansa päämäärää. Jos halutaan johtajan pallille, pelataan peliä sen säännöillä. Jos halutaan palkankorotus, vaaditaan sitä. Jos halutaan muuttaa maailmaa, tehdään se. Sillä muutoin naisten yhteisten asioiden ajaminen jää psykopaattisten syrjäytyneiden miesvihaajien asiaksi, eikä Ihanainen usko että heidän suustaan mikään kuulostaa toteuttamiskelpoiselta.

Mielenkiintoinen seikka on se, että kun naiset pääsevät vihdoin asemaan, jossa he voivat vaikuttaa, (esimerkiksi eduskuntaan, jossa on vahva edustus neitoja) he eivät puhalla yhteen hiileen. Päinvastoin. Taas Rosa Meriläinen kirjoittaa jotain paljastuspäiväkirjaansa tylsistyneille toimittajille varamateriaaliksi ja muut vain kauhistelevat. Kumma juttu, ettei niinkin yksinkertaista asiaa, kuin ”luottamuksellisuus” saada paukutettua naisille läpi. Ehei, selän takana juorutaan minkä keretään ja mustamaalataan helmahentukkaa miettimättä, että ensi kerralla lööpissä olet sinä itse.

Välillä hävettää olla nainen.

Äitin pikku höpönassu

2004-02-27T14:34:00.000+02:00

Ihanainen ei pidä itseen kohdistuvasta edesvastuuttomuudesta, mutta Ihanainen suorastaan vihaa muihiin kohdistuvaa edesvastuuttomuutta. Erityisesti kun se kohdistuu lapsiin tai eläimiin. Jokaisen vanhemman vastuulla on kasvattaa lapsi terveeksi ja hyvinvoivaksi.

Tosivanhemman 10 kultaista sääntöä:

1.Lapselle tulee alusta asti syöttää ravintoarvotonta vitivalkoista pullamössöleipää, sillä näin hän oppii pysymään erossa ulostamista aiheuttavasta kuitupitoisesta leivästä. Muutoinkin ravitseminen tulee suorittaa mahdollisimman paljon lapsen ehdoilla, jotta tämä oppii valitsemaan viisi syötävää ruoka-ainettaan mahdollisimman nuorena.
2.Lapsi tulee pakottaa syömään lautasensa aina loppuun, sillä myöhemmin elämässä on hyödyllistä osata syödä vielä lautasellinen ylimääräistä kun vatsa on jo täynnä.
3.Lapselle kannattaa ehdottaa karkkipäivän pitoa, sillä kun hän oppii säännöstelemään itselleen kerran viikossa pelkistä makeisista kiloittain täyttyvän päivän, hän kasvaa terveeksi nuoreksi.
4.Lapselle ei kannata opettaa rahan arvoa, sillä muutoin hän saattaa jopa itse hakeutua kesätöihin tienaamaan käyttörahansa.
5.Lapselle kannattaa muistuttaa säännöllisin väliajoin, että hänestä ei ole mihinkään, ettei hän vahingossakaan ylpisty ja muutu itsenäiseksi ihmiseksi.
6.Lasta ei koskaan kannata opettaa tekemään ruokaa. Varsinkaan poikia.
7.Lasta ei koskaan kannata opettaa siivoamaan, omia jälkiään tai muutenkaan, sillä hän saattaa muuttua turhan omatoimiseksi.
8.Lasta ei koskaan kannata opettaa käyttämään pyykinpesukonetta. Koska ei kannata.
9.Lapsi kannattaa osallistaa vanhempien välisiin kahnauksiin mahdollisimman paljon, sillä tällöin hän oppii että maailmassa ei voi luottaa kehenkään ja että on itse loppujen lopuksi syyllinen kaikkeen maailman pahaan.
10.Lapselle kannattaa yhdessä vietetyn ajan sijaan ostaa pleikkari, josta hän voi oppia arvokkaita taitoja, kuten tasohyppelyä, pahoinpitelyä ja ihmisten yli ajamista, ja näin turruttaa itsensä kestämään tätä väkivaltaista maailmaa. Mitä pienemmästä asti hän tämän ymmärtää, sen parempi.

Ja lopuksi, lapsi on aina oikeassa, eikä hänelle siis kannata yrittää asettaa rajoja, jotka turhaan ilmaisisivat siitä, että vanhemmat välittävät siitä, mitä hän tekee. Iloisia iseilyjä ja äiteilyjä!

Treffietikettiä

2004-02-26T15:40:00.000+02:00

Tarjoaminen

Jos mies pyytää naisen treffeille, on kohteliasta tarjota naiselle nautittu juoma/ruoka. Ihana nainen tarjoutuu muodon vuoksi maksamaan, vihjaamalla tästä laskun tullessa kaivamalla lompakkonsa esiin ja osoittamalla mieheen kysyvän katseen: paljonko minun osuuteni on? Tämä kaino tarjous antaa miehelle mahdollisuuden osoittaa kelpoisuutensa ja rahan merkityksettömyys tokaisemalla vähättelevästi ”laita se lompakko pois, minä tarjoan”. Tähän naisen kuuluu vastata kiitollisella ja yllättyneellä hymyllä. Nainen on tyytyväinen, koska mies haluaa olla kohtelias ja mies on tyytyväinen koska nainen ei hyväksikäytä häntä. Tasa-arvo ei ole vielä niin pitkällä, etteikö tarjoamatta jättäminen tai jopa laskun maksattaminen naisella aiheuttaisi ilkeitä inhonväristyksiä naisessa, sillä pikkurahoissa pihtaava mies vaikuttaa siltä, ettei hän välitä naisesta. Jos on pihi, kannattaa valita halpa treffipaikka, ei maksattaa naisella laskua.

Jos kumpikaan ei ole varma onko kyseessä treffit vai vapaamuotoinen miehen ja naisen tapaaminen, kannattaa paikaksi valita baaritiskillinen anniskelupaikka ja ostaa oma juoma ennen toisen tuloa. Näin toinen sisääntullessaan ostaa automaattisesti omansa ja molemmat liikkuvat tiskille eri rytmissä, eikä tarjouspaineita tule.

Kohteliaisuus

Miehen tulee avata naiselle ovi. Naisen tulee antaa miehen avata itselleen ovi. Jos nainen on jo ovella ja avaamassa sitä, ei ole mitään järkeä hyökätä teatraalisesti enää ovelle, vaan korjata tilanne seuraavalla kerralla kävelemällä naisen oikealla puolella hiukan edellä, jotta ovi asettuu luonnollisesti miehen avattavaksi. Tasa-arvon perään huutavat nykynaisetkin arvostavat suuresti pieniä kohteliaita eleitä. Miehen täytyy saada tuntea itsensä sankariksi, joka levittää vertauskuvallinen takkinsa lätäkön päälle kuningattarensa kenkien kastumista estääkseen. Kun mies tuntee itsensä sankariksi, nainen saa prinsessan kohtelua.

Kun riisutaan tai puetaan takkeja, miehen on kohteliasta tarjoutua asettamaan takki naisen päälle. Varsinkin kun naisilla usein on käsilaukku, neule, pussukka, kaulaliina, lapaset ja muuta tavaraa käsissään juuri silloin, kun takki pitäisi ottaa pois tai pukea. Apu on tervetullut. Mies palkitaan kiitollisella katseella ja hymyllä tästä suorituksesta.

Tämä pätee kaikenmuotoisiin treffeihin.

Seksi

Miehen varmin tapa jäädä ilman seksiä, on nostaa aihe puheeksi treffeillä. Nainen suostuu vain ja ainoastaan omasta vapaasta tahdostaan seksiin, silloin kun hän kokee, että hän on ensisijaisesti ihmisenä miestä kiinnostava. Jos mies alkaa kärttämään naisen seksuaalisia taipumuksia tai vielä pahempaa, kertomaan omistaan, hän on juuri menettänyt lopullisesti mahdollisuutensa päästä pukille. Ainoa keino, jolla mies voi saada naisen kaadettua sänkyynsä, on luoda suuri illuusio siitä, kuinka turvassa nainen on hänen kanssaan. Miehen täytyy arvostaa naista ja olla luottamuksen arvoinen, tai edes vaikuttaa siltä, silloin nainen voi luottaa mieheen riittävästi. Jos nainen edes hetken epäilee miehen tapailevan häntä vain kauniin ulkomuodon tai seksin takia, peli on menetetty. Koska miehen tulee kuitenkin olla miehekäs treffeillä, hän voi nostaa maskuliiniset puolensa esiin muilla aiheilla kuin seksillä. Ei kuitenkaan pidä liioitella urheilulla, katutappeluilla tai muilla viihdyttävän kuuloisilla, mutta uhoavilla aiheilla.

Treffailu on hankala taiteenlaji, jota tulee harjoitella aktiivisesti, jotta sen oikean ihanan naisen osuessa kohdalle, ei möhli mahdollisuuksiaan poikamaisella hätäilyllä.

How to marry a millionare

2004-02-24T11:29:00.000+02:00

Shine pohtii ohimennen kommentointiosiossaan sitä, kuinka rikkaan miehen nappaaminen on taktikointia. Riippumatta siitä, onko mies oikeasti rikas vai esittääkö hän sellaista, kuten Miljonääri-Jussi. Ihanainen olisi marssinut ulos ranskalaisesta linnasta siinä vaiheessa kun teennäinen miljonäärinplanttu alkoi mielistelevällä lirkuttelijaäänellään heittämään klassikkoja, kuten ”fantsuu, että ootte kaikki päässeet tänne”, ”mä oon hei nyt kokonaan sun, kysy ihan mitä vaan” ja ”ootsä valmis viemään tän jutun penaaliin asti”. Jokainen kilpailija keskittyi lähinnä kritisoimaan muita kilpailijoita, mutta yhtään ihanan naisen kommenttia ei tullut, sillä kukaan ei kyseenalaistanut ilmiselvää teeskentelijää.

Raha on mukava lisä miehessä, mutta ei itse tarkoitus. Ihanainen ei ymmärrä Amerikassa järjestettäviä miljonääriklubien treffi-iltoja, joihin valitaan miljönäärin tyttöystäväksi haluavia rahanahneita harakoita, joista Matti Meikäläisen näköisen miljonäärit sitten valitsevat pikadeittaus –metodilla mukavimman. Jos Ihanainen olisi ökyrikas miljonäärimies, Ihanainen pitäisi suunsa supussa visusti omaisuudestaan. Kuka haluaa naisen, joka pitää sinusta vain rahan takia? Ei siksi, että olet mukava, kiltti, hyvä sängyssä, komea, vaan vain koska olet rikas. Mitäs jos omaisuus lähtee kävelemään? Niin lähtee sitten muuten vaimokin.

Jos nyt on silmittänyt itselleen miehen, joka sattuu olemaan miljonääri tai vaikka vain erittäin hyvin toimeentuleva, on muutama perussääntö jotka kannattaa muistaa:
1. Ihana nainen ei koskaan kysele miehen rahoista, palkasta tai perinnöstä, sillä hän ei voisi vähempää välittää niistä (esitä nyt edes).
2. Ihana nainen kohtelee rikasta miestä kuin ketä tahansa, mielellään vielä hieman korostetun välinpitämättömästi. Miehet joilla on rahaa, rakastavat myös valtaa ja ovat siis valmiita tekemään myös naisen valloittamiseksi töitä. Rahakkaat miehet myös epäilevät kaikkia yleensä hyväksikäyttäjiksi ja siitä seulasta on hankalaa päästä läpi. Älä koskaan kyseenalaista tai arvostele rikasta miestä!
3. Ihana nainen ei koskaan pyydä miestä ostamaan itselleen mitään tai oleta miehen maksavan, vaan tarjoutuu myös maksamaan itse kahvinsa, ruokansa jne. jotta mies kokee että nainen ei vietä aikaansa hänen kanssaan rahan takia.
4. Ihana nainen suhtautuu annettuihin lahjoihin hämmästyneenä ja ihastuneena, kuin hänelle ei kukaan koskaan olisi lahjoittanut mitään.
5. Ihana nainen muistaa kiittää jokaisesta huomionosoituksesta, lahjasta, kyydistä ja tarjotusta ateriasta.

Näillä säännöillä pääsee melko pitkälle. Myös tavallisten miesten kanssa, sillä ne perustuvat yleisiin hyviin käyttäytymistapoihin. Kannattaa muistaa, että kun mies (rikas tai köyhä) on langennut naisen pauloihin, hän tekee kaikkensa miellyttääkseen naista. Ihanatkin naiset joskus tottuvat hemmotteluun ja alkavat ottaa sen itsestään selvyytenä. Sen ei saa antaa tapahtua, sillä heti kun nainen alkaa ottamaan miehen tai hänen rahansa itsestään selvänä, mies vaistoaa olevansa vain osa sohvakalustoa ja alkaa pyrkimään eroon. Ihanainen ei haluaisi neuvoa naisia olemaan hankalia, mutta erityisesti rikkaiden miesten kanssa jännityksen ylläpitäminen vaatii säännöllistä oikuttelua mielenkiinnon ylläpitämiseksi. Se on karmeaa ja ikävää, mutta totta. Sillä myös ihana nainen voi muuttua itsestäänselvyydeksi ja siinä vaiheessa mies suuntaa katseensa seuraavaan uudenkarheaan naiseen.

EIKÄKUN NE ON IHANIA

2004-02-20T15:50:00.000+02:00

Helen (jonka sisällä on pakko asua myös ihana nainen, kyllä se esiin kaivetaan, jumalauta) on ahdistunut siitä, kuinka miehet haluavat naisesta vain pesää. Totta se on, rakas Helen, niin haluavatkin. Mutta Ihanaisella on sinulle hyviä uutisia: he haluavat muutakin. Kumppanuutta, ystävyyttä, läheisyyttä, kutittelua, jonkun, jonka unta katsella keskellä yötä hymynkare suupielessä, jonkun, jota suojella ja rakastaa, jonkun, jonka kanssa jakaa elämä, jonkun, jonka kanssa tehdä jälkikasvua (eikä vain harjoitella sen tekemistä) ja jonkun joka rakastaa heitä takaisin yhtä paljon. Katsos Helen, vaikka miestä usein saattaa ohjata hänen alapäänsä, se ei tarkoita etteivätkö he kaipaisi hyvin pitkälle samoja asioita kuin naisetkin. Jos miehiä kiinnostaisi vain reikä ja pano, he valitsisivat puolisonsa sen mukaan kuka antaa eniten. Todistetusti näin ei kuitenkaan ole, sillä miehet seurustelevat myös pihtareiden ja seksuaaliselta tasoltaan nymfomaaneja alempien kanssa. Todistetusti miehet ovat myöskin joskus kieltäytyneet seksistä ja jopa jättäneet nymfomaanin tämän kyltymättömän seksuaalisen halun takia.

On vaikeaa olla ihana nainen miehelle, sitä Ihanainenkaan ei kiellä. Laulun sanoja mukaellen: täytyy olla lutka, rakastaja, lapsi, äiti, synnintekijä ja pyhimys. Vastaavasti miehestä kuitenkin saa itselleen machon, rakastajan, lapsen, isän, synnintekijän ja pyhimyksen. Kuulostaa melko reilulta vaihtokaupalta, eikö? Ihmissuhteita ei kannata katsoa niin mustavalkoisesti, että jompikumpi osapuoli hyväksikäyttää toista, antaa tai ottaa enemmän. Ei. Yhtä lailla manipulointi on läsnä myös naisen toiminnassa: teemme tarvittavan saadaksemme mitä haluamme. Tilanteesta ja halusta riippuen. Jos haluamme pokata miehen, manipuloimme, kieroilemme, keimailemme, vokottelemme, kuuntelemme, kiedomme pikkusormen ympärille ja virittelemme ansoja. Keinot ovat vain hienostuneempia kuin suorasukaisilla lajitovereillamme. Molemmat sukupuolet ovat yhtä hyviä ja pahoja, syyllisiä on turha hakea haukkumalla kaikkia miehiä kusipäiksi tai naisia pahoiksi .

Miehet osaavat olla uskomattoman hellyttäviä ja suloisia. Heille nyt vain sattuu olemaan tärkeää, että saa seksiä. Onko se nyt sitten niin suuri vääryys?

VEDÄ KÄTEEN

2004-02-19T15:21:00.000+02:00

Ihanainen meni tirkistelemään itsetyydytysfoorumille ihmisten tapoja. Loputon tiedonjano sai silmät laajenemaan, kun Ihanainen luki yllättyneenä miesten itsetyydytyskulttuurin monitahoisuudesta. Vanhoista kuukauden kysymyksistä ensimmäinen, oli ”mikä on sellainen fantasia, joka olisi helppo toteuttaa, mutta et ole kyennyt rohkaisemaan itseäsi tarpeeksi sen toteuttamiseen”. Suurin osa foorumin vastaajista on miehiä tai nuoria tyttöjä, joten Ihanainen ei voinut samaistua vastaajiin, mutta miesten vastaukset yllättivät. Suurella osalla mielestään heteroista miehistä, on kuitenkin fantasioita, joihin muut miehet liittyvät jollain tavalla. Milloin yhteisinä runkkaussessioina kaverin kanssa (joita yllättävän moni kuulemma harrastaa ihan muutenkin, ei vain fantasioissa) tai jopa yhdyntänä. Ihanainen on usein miettinyt mikä osa fantasioilla on seksuaalisuudessa? Yleisin väittämähän on, että ihmisen fantasioilla ei ole välttämättä mitään tekemistä sen kanssa, mitä oikeassa elämässä tekisi, mutta mitä jos sittenkin? Mitä jos se on vain mahdollisuuksien puute? Ihanainen ei ole koskaan ollut esimerkiksi naisen kanssa, mutta olisinko jos tilaisuus tarjoutuisi? Jos tilanne ajautuisi siihen toisen ohjaamana? Olemmeko ehkä kuitenkin seksuaalisuudeltamme täysin avoimia, vain tapojen urauttamia vai onko koko fantasiamaailma vain imetty pornoelokuvista?

Ihanainen nauroi vedet silmissä Haluatko supermalliksi? –ohjelman uskovaiselle osallistujalle, jonka piti esittää hekumallista ja muka tyydyttää itseään valokuvassa ja hän kommentoi tilannetta jälkikäteen sanomalla, että ”Olihan se jännää, koska en ole ikinä masturboinut. Olen kyllä kuullut, että se voi olla ihan kivaa!” ja tämä siis naiivin kirkkain silmin. Kyllä ihanan naisen pitää sen verran itseään olla tutkiskellut, että tietää mitä itsetyydytys on. Miten voit koskaan neuvoa toiselle mikä tuntuu hyvältä jos et tiedä? Vai onko seksi parempaa ”täysin korkkaamattomana”, jolloin säälittävinkin räpeltäjä saa alapään soimaan riippumatta siitä, mitä tekee, koska tunne on naiselle kuitenkin aivan uusi ja siis uskomaton?

Tähän kirjoitukseen tuskin tulee kommentteja oikeilla nimillä? Ikuinen tabu tämä aihe ;)

IHANA JOHTAJA

2004-02-18T15:28:00.000+02:00

Ihanainen on viime aikoina pohtinut paljon sitä, mikä saa muut ihmiset toimimaan parhaimmalla mahdollisella tavalla. Tietäähän sen, että jollekin takakireälle laskutustädille on ihan turha mennä vaahtoamaan valtavia visioita ja olettaa, että hän täysin sulattelematta lähtee abstraktiin irroitteluun mukaan. Vastaavasti propellipään saa helposti lannistettua kahden tunnin kalvosulkeisilla siihen kuntoon, että hän ei saa yhtään ainutta omintakeista ajatusta päivään, vain mantran ”Tappakaa minut”. Johtaminen on kuulemma käyttäytymisen aikaansaamista, mutta kuinka aikaansaada mitään, ellei tunnista ihmisiä, joiden kanssa työskentelee? Ja jos ei tunnista, mahdollisuudet olla huono johtaja tai yhteistyökumppani pompsahtavat justiinsa katosta läpi.

Talouselämän uutiskirje kertoo Timo Holtarin suulla Manfred Kets deVriesin ajatuksista, joiden mukaan kulttuuri vaikuttaa hyvin paljon tapaan ja kykyyn johtaa, mutta vieläkin enemmän se, minkälaisen kasvatuksen on saanut. Lapsuudesta kuulemma omaksutaan kartta, jonka avulla tiedostamatta käyttäydytään, tehdään valintoja ja suhtaudutaan ihmisiin, itseen ja asioihin. Ihanainen allekirjoittaa tämän, kasvatus luo pohjan toimintamalleille ja kokemukset vain muokkaavat jo valmista kuviota. Ajatellaan vaikka lätkänpelaajaa NHL:ssä: mitä todennäköisimmin kasvatus oli sellainen, että se ruokki sitä kuuluisaa pelisilmää, reagointikykyä ja motorisia taitoja. Treeneissä hiilestä sitten vain hiotaan timantti. Miksi johtamisen osaaminen eroaisi tästä mitenkään.

Toisessa artikkelissa Helin sanoo, että tiimeissä pitää olla sopiva sekoitus eri tyyppejä, eli ainakin päättäjätyyppi, luova tyyppi, realisti ja hengenluoja, mutta ryhmiä kannattaa järjestellä tarkoituksen mukaan. Artikkeli tarjoaa myös linkin tähän tyypitysmalliin netissä. Noh, jos nyt sitten miettii että minkälainen ihminen Ihanainen on ja kuinka sitä voisi hyödyntää. On olemassa Myers-Briggsin testi , jossa jengi jaetaan 16 kategoriaan, jota käytetään yritysmaailmassa. Samanlaisia testejä on blogeissa nähty miljoonat kerrat, mutta entä työnteon kannalta? Ihanainen on kuulemma ”journalisti”, ihminen jolla on ”hämmästyttävän tarkka vaisto muiden motivaation tunnistamiseen ja jonka elämä on jännittävää draamaa.” Kaikki muut ominaisuudet menevät fifty-fifty paitsi ulospäinsuuntautuneisuus, jonka prosentit kilahtavat 72 suhteessa 28 sulkeutuneisuusprosenttiin. Balanssissa? Jännittävää on ajatella, että tietyllä tavalla tietoisesti (eikä aina vain alitajuisesti ja mutu-tuntumalla) voi tunnistaa erilaisia ihmisiä ja pystyä tulemaan toimeen heidän kanssaan jos aktiivisesti osaa käyttäytyä oikein. Johtamistahan on muillakin elämänalueilla, esimerkiksi kaveriporukassa on aina johtaja, joka tietyllä tavalla ohjaa ihmisiä haluamaansa suuntaan. Joskus seinien sotkemiseen, mutta johtaa kuitenkin.

Olisivatko kuitenkin jotkut perustavan laatuiset edellytykset johtamiseen aivan syntyperäisiä, eivätkä kasvatuksellisia kuten de Vries väittää? Ihanainen veikkaa, että suurimmat johtajat syntyvät otollisten tähtien alla ja saavat jo geeneissä ominaisuudet, jotka antavat paremmat mahdollisuudet kehittyä hyväksi johtajaksi. Elämä sitten kasvattaa heidät tähän tehtävään. Ehkä hiiliksi sittenkin synnytään?

”HARRASTATSÄ MITÄÄN?”

2004-02-17T13:01:00.000+02:00

Ihanainen törmäsi päivänä eräänä elävään rasvaprosenttimittariin. Tiedättekö, sellaiseen ihmiseen, joka mittaa sinut ensi katseellaan päästä varpaisiin ja lähempään kosketukseen päästyään todentaa näkemäänsä kosketuksella. Kun kävelet ohi, mittari tarttuu sinua kädestä, kuten kuka tahansa, mutta puristaa hauistasi hieman turhan analyyttisesti. Siinä missä normaali ihminen leikillään tökkäisisi vatsaan tai kutittaisi, mittari nipistää vatsanahkaasi kuin mitatakseen paljonko rasvaprosenttisi on. Oletko sen arvoinen, että sinut kannattaa raahata kotiin? Mitä /mikä vaatteittesi alta kuoriutuu? Ettei vain läski!?! Ettei vain löysä maha!?! Tunnetustihan sairaalloisen ylipainon voi piilottaa piukkojen pikkutoppien alle... What you see is what you get. (Lukuunottamatta tietenkään muotoilevia sukkahousuja, push-up –rintaliivejä, Joe Blascon vahanaamioita, jotka peittävät alleen karmeimmankin naaman jne., mutta siis ne poissuljettuna...)

Elävä rasvaprosenttimittari on yleensä saliheppu, sellainen itsetietoinen piukkaperse, jonka elämä rytmittyy työn ja erilaisten harrasteiden ympärille. Ihminen, jonka koko minäkuva rakentuu massakauden, taktisten harjoitteiden ja raudan ympärille. Mittari ei välttämättä ole mikään bodari, mutta himoliikkuja kylläkin. Juuri se sellainen, joka huomauttelee kumppanilleen jatkuvasti liikunnan merkityksestä ja oikean ruokavalion tärkeydestä. Pahimmat jopa haukkuvat kumppaneitaan läskeiksi ja vaativat liikkumaan.

Mittarit ovat sinänsä surkeita ihmisiä, että he ovat kykenemättömiä rakastamaan itseään tai muita ulkoisten seikkojen takia. Vaikka mittarin tyttöystävä olisi maailman parhaimman näköinen nainen, mittari korkeintaan tuntee kateutta ja alkaa alistamaan kumppaniaan entistä enemmän. Peiliin katsoessaan mittari näkee vain korjattavat kohdat, ei niitä jo kunnossa olevia.

Mittarius on surullista ja siitä kannattaa pysytellä kaukana. Ihanakin nainen (tai mies, mittari-ihmisiä löytyy myös naisista) muuttuu mittarin vaikutuksen alla nopeasti syömähäiriöiseksi ja masentuneeksi ihmiseksi, jonka elämä pyörii fyysisen miellyttämisen ympärillä. Eli vähemmän ihanaksi, suorastaan kamalaksi.

IHAN HAMSTERIA MENOA

2004-02-16T16:42:00.000+02:00

Eksyinpä katsomaan Sivustakatsojan sivustoa, jossa hän pohdiskelee sitä miksi jotkut ovat sosiaalisempia (l. ihanampia) kuin toiset. Luulen löytäneeni sosiaalisuuden ongelmaan ratkaisun kääpiöhamsterien maailmasta:

SOSIAALINEN VAI ERAKKO HAMSTERI (korjaan, ihminen)?

”Talvikot, kuten muutkin kääpiöhamsterit ovat nuorena sosiaalisia.” Niinpä tuppaavat ihmisetkin olemaan.

”Poikasina kaikki hamsterit menevät hyvin yhdessä, riitaantuminen ja erakoituminen alkaa vasta eläinten tullessa sukukypsyyden myötä reviiritietoisiksi.” No niinpä tietenkin! Teininähän vasta alkaa kovin jako ”cooleista” ja ”luusereista”, sen myllytyksen jälkeen oma status on melko pysyvä jopa kymmenen vuotta.

”Jos talvikko hankitaan yksineläjäksi, se erakoituukin pian eikä enää kaipaa seuraa lajitoverista. Yksinäinen talvikko saattaa olla silti yksinäinen ja kaivata enemmän virikkeitä ja huomiota.” Eli jos ihminen ”erakoituu” eli eroaa, hän tottuu viettämään aikaa yksin, mutta tarvitsee silloin erityisiä virikkeitä ja huomiota, kuten ylenmääräistä työntekoa, extreme-harrastuksia tai huomionkipeydestä huutavaa tyrkyttävää baaripukeutumista. Ja tietysti irtosuhteita.

KAHDEN TALVIKON VALINTA

”Pieni marina ja säksätys on normaalia ja kuuluu asiaan jokaisessa suhteessa, etenkin siivouksen tai käsittelyn jälkeen. Joskus jo lajitoverin sopimaton haistelu aiheuttaa kovaäänisen särinän, joka muistuttaa partakoneen ääntä.” Aamen.

”Takuuta talvikoiden, kuten muidenkaan kääpiöiden rauhallisesta auvoisesta perhelämästä ei ole. Parhaiten menestyvät uros-naaras pariskunnat, jolloin eläimet on yhdistettävä nuorina (2-4kk). Haittana on tietenkin jatkuva poikiminen, joka käy naaraalle raskaaksi eikä kotejakaan ole loputtomiin tarjolla.” Onneksi meilläpäin on keksitty ehkäisy, mutta kuka kertoisi sen teiniäideille, joiden kyvyttömyys käyttää kondomia johtaa samaan ongelmaan kuin hamsterimaailmassa. Eikä ihmisten pentuja ole kai soveliasta vielä pussissa autotalliin, laskea pakoputkesta kaasua perään ja paukuttaa vasaralla kalloja rikki? Eihän?

SÄILYYKÖ SOPU?

”Talvikoiden normaaliin käytökseen voi kuulua ajoittain teatraalinen kiljunta, jota aiheuttamaan ei aina tarvita suurta syytä. Eläimiä tulee siis seurata ja valvoa. Riidan tietää pahentuneen, jos uhoavat talvikot tönivät toisiaan etujaloilla, selättävät toisensa jatkuvasti tai toinen selvästi terrorisoi kaveriaan estämällä pääsyn ruokakupille tai muihin huvituksiin.
Mikäli riitaa on jatkuvasti tai siinä käytetään hampaita (!), eläimet tulee erottaa toisistaan.” Kyllä kävisi ihan meille ihmisillekin ohjenuoraksi, vaan kuka meitä valvoisi? Hamsterit voi nostaa kylmästi eri terraarioihin, meidän pitää tehdä sekin vaiva itse. Eikä kukaan edes ruoki.

Olemme siis kaikki ihan toivottomia hamstereita, joiden kanssa vain pitää oppia elämään. Ihanainen pyrkii silti eroon sisäisestä hamsteristaan. Hampaita viilatessa...

ONNI ON MUISTOISSA

2004-02-15T20:00:00.000+02:00

Ihanainen on pohtinut useaan otteeseen omaa olemassaoloaan, sen oikeutusta ja elämän tarkoitusta. Toistaiseksi Ihanainen on vakaasti sitä mieltä, että elämän tarkoitus on tulla onnelliseksi, jos mahdollista. Ihana nainen osaa nauttia hetkestä ja elää päivässä, hymyillä vastaantulijoille ja ilahduttaa pienillä eleillä läheisiään ja joskus tuntemattomiakin. Mutta ymmärtääkö ihanakaan nainen elävänsä onnellista hetkeä? Sub tv:n lauantaiyön seksiaiheisessa ohjelmassa näytettiin otoksia Boob Cruise 2002:lta , jossa isorintaiset eli silikonilla valtaviksi meloneiksi pumpatut naiset viihdyttivät rikkaita miehiä ympäri maailmaa läsnäolollaan. Eräs osaanottajista kertoi, kuinka nuoret miehet haluavat enemmän elää hetkessä ja nauttia minuuteistaan uhkeiden naisten kanssa, kun taas vanhemmat haluavat ikuistaa filmille jokaisen sekunnin muisteltavaksi. Parhaimmat olivat jo toisena päivänä kuvanneet 100 rullaa filmiä. Miksi kuvata jokainen silmänräpäys sen sijaan, että elää sen? Eikö ole ihanampaa elää hekumallisia hetkiä ja muistella niitä muutaman valokuvan kanssa, kuin elää ne pelkästään objektiivin läpi?

Lauri, tuo aivan liian vähälle huomiolle jätetty uskollinen bloggaaja, miettii vanhassa kirjoituksessaan onnellisuuden konseptia. Hän on kuullut, kuinka toinen ihminen ei voi tehdä meitä onnelliseksi, vain itse voimme tehdä sen. Ihanainen uskoo, että toinen ihminen voi rikastuttaa elämäämme ja todella tehdä onnelliseksi, mutta vain jos on itse tyytyväinen itseensä. Rakkauskaan ei ole niin mahtava voima, että se parantaisi vanhat kaunat ja katkeruudet, ellei niistä halua päästää irti. Harvoin kuulee kenenkään sanovan –Olen onnellinen!, sillä onni tuntuu aina hetkessä pelottavalta tyytyväisyydeltä, jonka loppumista odottaa ja pelkää. Jälkeenpäin usea hetki tuntuu paljon onnellisemmalta. Ehkä voimme siis olla vain taannehtivasti onnellisia? Ihanaisella on usein hyvä olla ja iloinen olo, mutta onni on useimmiten vasta jälkikäteen havaittavissa koetuksi.

Ehkä onni on liian suureellinen sana suomalaisen suuhun.

IHANAINEN KIITTÄÄ ARMELIASTA YLEISÖÄÄN

2004-02-13T10:15:00.000+02:00

Ihanainen päätyi huomaamattaan Pinseriin! Eikä tässä vielä kaikki, suurista suurimmat ja kirjoittelun konkarit olivat jopa huomanneet Ihanaisen.

Kysyn vaan kunnioitti Ihanaista seuraavalla kommentilla: ”Samaan tapaan uusi blogi Ihanainen herättää hieman epäilyksiä: itseään kauniina pitävä nainen raportoi kauneuden ja naiseuden saloista. Onko tämä nyt uskottavaa? Mitä seuraavaksi? Fiksun tyypin blogi?” Veikkaan, että Fiksun tyypin blogia olisi varmasti vaikeampaa ylläpitää, kuin ihanan naisen, koska jokainen nainen on ihana, siitä on helppo lähteä liikkeelle.

Ihmissuhteet yhtyy provosointimielessä Ihanaisen taktiikoihin: ” Ihanainen kertoo naisten ylimääräisistä mahdollisuuksista edetä urallaan, joihin ajatuksiin ei voi kuin yhtyä”. Kommentoijat ahdistuvat sitäkin enemmän veikaten Ihanaista keskiasteen hentuksi, joka on aloittanut työelämässä kolmisen vuotta sitten epäglamöörillä alalla ja joka on pimpanjaolla päättänyt lapsellisesti edetä urallaan. Pimpan jaolla? Primitiivivaistoilla ja perus taktikoinnillahan tässä pelataan. Miehet pyörittävät naisia ja naiset miehiä, ei siinä mitään pahaa ole, sitä on hauska huomioida. Henrylle rotunaispisteitä 7,5, koska hän on mies, enkä halua rangaista 10 femupisteellä ;)

Lausutaan kuten kirjoitetaan -niminen kapistus kommentoi Ihanaista seuraavanlaisesti: ”Jaa jaa, listalle on taas ilmestynyt yksi omakehugenreen eli yhden asian blogeihin kuuluva blogi nimeltään Ihanainen. Näitähän on nähty ennenkin, taannoin oli YTM, joka onnistui pusertamaan kaksi postausta, Frank Friscoltakin loppuivat paukut aika nopeasti. Näinköhän ihqukvinna jaksaa kuukautta kauempaa - blogia ei ole päivitetty viiteen päivään...” Eli onko hän käynyt katsomassa viiden päivän ajan, enkö vieläkään ole kirjoittanut mitään? Ihanainen on pantu merkille, sanan yksimielisessä merkityksessä, ja sehän on tärkeintä.

Maalainen tutkaili myöskin uusia blogeja ja suvaitsi kommentoida Ihanaista: ”Tietysti jäi mieleen myös Ihanainen. On vähän vastenmielistä, että joku kutsuu itseään ihanaksi naiseksi ja rotunaiseksi, mutta markkinat toiminevat kuten hän kertoo. Säälittävältä bimbo vähän tuntuu, mutta kyllä hän antaa ihan vaikuttavan todistuksen ajastamme, hänkin. Varmasti pelkän ulkokuoren omistaminen ei ole kadehdittava asia. Sisältö se kuitenkin voittaa pitkässä juoksussa.” Maalainen osuu naulan kantaan, vaikka tarkoitus oli ilmeisesti kenkkuilla Ihanaiselle. Kauneus ei ole pelkästään kadehdittavaa ja sisältö ratkaisee loppupeleissä.

Ihanainen kiittää ja kumartaa huomionosoituksista ja jatkaa kyseisten blogien lukemista jatkossakin. Ihanainen on noussut rakettina Pinserissä lähelle sataa ensimmäisten elonpäiviensä aikana, eikä vähiten yllä mainittujen ansiosta. Olisiko Ihanainen noussut, ellei hän olisi ihana nainen?

Muita Ihanaisia ja tunnelman tappajia

2004-02-13T08:54:00.000+02:00

Ihanainen on aina ihaillut innovatiivisia naisia ja miehiä, niitä jotka ongelman havaittuaan keksivät mitä mielikuvituksellisimpia ratkaisuja. Toiset miettivät päänsä puhki ja analysoivat sitä, kuinka selvitä mahdottomuudesta nimeltä ihmissuhde. Ihanan naisen määritelmään kuuluu syvä itseluotaus ja asioiden pohdiskelu. Jotta filosofinen puoli ei kuitenkaan saisi Ihanaisessa valtaa, täytyy herätellä sitä toiminnan osapuolta aivolohkoissa. Silloin täytyy toimia, kuten Toiset, jotka päättävät hakea uskomattoman konkreettisia ratkaisuja ongelmiinsa. Kyseessä on selkeästi ihana nainen, sillä kuka muu keksisi kieron itsehuijauksen nimeltä määräaikaisparisuhde!?! Jos Ihanainen ei pääse ongelmassaan eteenpäin, Ihanaisen on pakko huijata itseään liikkumaan. 10 rotunaispistettä loistolandiaan.

Mutta miksi naiset tietentahtoen ruokkivat itsessään rumuutta? Jos hokee itselleen vuoden jokaisena päivänä, kuinka ruma on, häviää pieninkin kauneuden hiven. Kauneus on suurelta osin ulkoista, mutta ihana nainen voi olla suuri tai pieni, nukkemaisen söpö tai tavallinen telluksen tallaaja, se on asennekysymys. Ihanuus on henkinen olotila, jonka voi tappaa helposti heittäytymällä hankalaksi ja katsomalla maailmaa oksennuksen väristen lasien lävitse.

Ihana nainen on ihana, vaikka peilistä katsoisivat turvonneet silmät ja vatsa repsottaisi housun kauluksen päällä menkkoja odotellessa. Ihanainen laittaa superhyperlifting eyecontourbalancehealeria lerppuviin luomiinsa ja laittaa löysemmän paidan pömppömahan peitoksi, ja katso!, peilin ohi voi taas kävellä ilman suurempia ongelmia. Naiselle on suotu naamioinnin jalo taito, huonoina päivinä sitä kannattaa hyödyntää. Hyvänä päivänä ihanuus loistaa sisältä häikäisten epäkohdat.

VAIKUTA JA VAKUUTA

2004-02-12T16:20:00.000+02:00

Ihana nainen joutuu haastavan tilanteen eteen, kun hän joutuu yksin uusien ihmisten keskelle ja joutuu jälleen kerran todistamaan olevansa minkään arvoinen. Ihanainen valitsee jo tutuksi tulleen strategian: valloita miehet, vakuuta naiset. Ihanainen hymyilee, kallistelee päätään ja kutkuttaa paikalla olevien miesten itsetuntoa kuuntelemalla aidon kiinnostuneena vanhemman herran viisaita ajatuksia ja heittämällä nasevia kommentteja ja aiheeseen liittyviä oivalluksia, jotka rohkaisevat miestä kertomaan lisää. Mies tuntee olevansa samaan aikaan arvoisessaan seurassa ja ihailtu. Mies on koukussa. Mies viestii varovasti tapaamastaan rotunaisesta lajitovereilleen ja toimii näin suosittelijana muille miehille. Naisten kanssa Ihanainen on hieman varovaisempi. Hän antaa heidänkin kertoa näkemyksensä ja kyselee mielenkiinnolla heidän työnkuvastaan, harrastuksistaan ja ihastelee, kuinka paljon nämä ovat ehtineet saamaan aikaan. Naiset eivät enää koe Ihanaista uhkana ja alkavat kiinnostumaan hänestä. Ihanainen ei anna itsestään liian kokenutta kuvaa, mutta kertoo itsestään riittävän vakuuttavasti, että Nainen vakuuttuu siitä, että hän on asiallinen ja arvostettava. Nainen on koukussa.

Näin Ihanainen on saavuttanut mukavan olotilan. Hänen seuraansa istutaan mielellään ja hänelle kerrotaan rehellisen lähestymistapansa takia puolivahingossa asioita, joita puolituntemattomille ei yleensä kerrota. Kun tutustuminen on tapahtunut, Ihanainen on suurimman osan mielestä ehdottoman hauskaa seuraa ja ammatillisesti arvostettava ihminen. Lopuilla ei ole niin väliä, koska edes Ihanainen ei voi miellyttää kaikkia. Kyllä on ihanaa olla ihana nainen!

LÄSKIÄ

2004-02-03T17:04:00.000+02:00

Ihanan naisen pahin vihollinen on toinen nainen. Siinä missä miehet tulevat reilusti toimeen lad-seurassa, nainen näkee uhan jokaisessa saman sukupuolen edustajassa. Toinen nainen uhkaa avioliittoa, poikaystävää, työpaikkaa, ale-ostosta ja ystäviä, mitä tahansa siis. Erityisen suuri uhka on kaunis tai karismaattinen nainen, sillä epävarma nainen pelkää että jää toiseksi. Naisten suurin pelko yleensäkin, on toiseksi jääminen, jonkun muun paremmuus suhteessa itseen. Yleensä naiset mittaavat paremmuuden ulkoisesti. Heillä on jatkuva vertailukierros meneillään: onko minulla isommat rinnat, onko perseeni kapeampi, onko ihoni parempi, onko onko onko onko!?!?!?!?!?!?!?!?!?

Jos kaunis nainen on laihtunut, ystävätkin saattavat pysytellä hiljaa, ettei kaunis nainen ylpisty. Kateellinen nainen ajattelee, että kun hän ei ole laihtunut, ei hän suo sitä iloa ihanalle naisellekaan. Jos nainen on laihtunut lyhyessä ajassa suuren määrän, hänelle kommentoidaan vain, että vaatteet roikkuvat päällä. Jos ruma nainen laihtuu, kaikki huokailevat ihastuneina, kuinka todella näkeekin, että vähintään kaksi kiloa on lähtenyt! Koska sillä ei ole heille väliä, ruma ja läski pysyy rumana ja läskinä parin kilon pudotuksesta huolimatta. Vasta sitten kun ison ihmisen paino alkaa putoamaan kohisemalla, muut naiset saavat paniikkireaktion: ”Ei kai se tosissaan laihdu!?! Ja minä en!?! Apua!” Kaikki naiset alkavat dieetille ja kun se isompikin on taas jojoillut takaisin omaan painoonsa, kaikki ovat tyytyväisiä. Läskit ovat leppoisia, kunhan ollaan kaikki sellaisia?

Ihanan naisen ei tarvitse miettiä painoaan, muuten kuin silloin kun aiheesta puhutaan. Silloin ihana nainen nyökyttelee hyväksyvästi, että on se painonpudotus kamalaa ja kyllä hänkin vahtii jokaista suupalaansa. Vaikka totuus olisi se, että ihana nainen syö suklaata joka päivä, mutta laihtuu ne pois samantien, kun pitää hetken taukoa syöpöttelyssä. Mutta niin ei saa sanoa, se herättää lisää kateutta. Ihana nainen ei myöskään voi sanoa, että laihduttaa jatkuvasti, sillä painavammat ihmiset loukkaantuvat siitä, että ihana nainen luulee muka tietävänsä mitä ”oikea” painonpudotus on, sillä he ovat oikeita läskejä, eivät turhan ruikuttajia. Ihana nainen yrittää jakaa vinkkejä oikeaoppisista elämäntavoista muillekin, mutta nämä eivät halua kuunnella. He haluavat syödä tabletteja, jotka laihduttavat tai pitää viikon nälkäkuurin ja laihduttaa hetkelliset kolme kiloa nesteitä kaalikeitolla. Elämäntapamuutokseen kateelliset naiset eivät ole kykeneväisiä, heillä on liian kiire olla kateellisia.

Jos ihana nainen lihoo, ihmiset alkavat supisemaan innoissaan siitä, kuinka ihana nainen onkaan noin kamalasti repsahtanut. Kukaan ei sano ihanalle naiselle mitään, sillä ihana nainen saattaisi huomata asian itsekin ja laihduttaa rasvan pois. Eihän sellainen käy! Ihana nainenkin on saatava läskien joukkoon! Jos ihanalla naisella on selluliittia, lihava nainen lohduttaa sillä itseään: sehän on aivan sama mitä hän syö, onhan tuollakin hoikalla naisella selluliittia. Eiköhän lähdetä hampurilaiselle Sirpa.

Avainhenkilö

2004-02-02T16:34:00.000+02:00

Ihana nainen joutuu kamppailemaan jatkuvasti uskottavuusongelmien kanssa. Jostain syystä ihmisten päähän ei mahdu, varsinkaan työelämässä, että kauneus ja mitattavissa oleva älykkyys pystyvät kävelemään käsikädessä. Kauniin naisen selviytymisstrategia työelämässä onkin seuraavanlainen:

Toistaiseksi suurin osa johtoportaan henkilöistä on miehiä. Valitse avainhenkilöt tästä porukasta, eli ne jotka voivat pitää puoliasi ja auttaa sinua etenemään. Ystävysty heidän kanssaan. Ei haittaa vaikka he kehittäisivätkin viattoman ihastuksen sinuun, näytä heille todellinen luontosi. Tutustuta heidät siihen, kuinka tehokas ja fiksu olet, älä kuitenkaan kiipeä säärtä pitkin ylös, eli älä koskaan anna avainhenkilön edes koskettaa sinua poskisuudelmaa enempää. Vaihda puheenaihetta välittömästi, kun se sivuaa sinua yksityisellä tasolla tai olemustasi. Kun avainhenkilö on vakuuttunut siitä, että olet tehokas työntekijä ja vielä salaa ihastunut kauniiseen ulkokuoreesi, etkä kuitenkaan päästä häntä lähellekään yksityiselämääsi, sinulla on maailman paras tukihenkilö. Mitä korkeammalta tasolta avainhenkilön saat, sen parempi. Avainhenkilöillä on valtaa ja he käyttävät sitä mielensä mukaan. Jos olet hyvissä kirjoissa, pääset töihin, joihin et pääsisi miljoonassa vuodessakaan rumana tai saamattomana. Kun avainhenkilö on hoidettu omiin joukkoihin, ei ole mitään väliä vaikka väliporras ei olisi vakuuttunut taidoistasi. Riittää että avainhenkilö on. Avainhenkilöistä parhaimmat, ovat partaveitsen teräviä bisnesmiehiä, jotka osaavat pelata strategiset kortit oikein, mutta joilla on heikko kohta naiskauneuteen. Näitä miehiä riittää ja nainen voi ilman itsekunnioituksensa menetystä järjestellä itselleen suotuisat olosuhteet noin kahden vuoden sisällä. Jotkut kutsuvat tätä manipuloinniksi, minä kutsun sitä pelisilmäksi ja taktikoinniksi. Nopeat syövät hitaat. Älykkäät tyhmät.

Jos olet ruma, hankkiudu ystävällisiin väleihin rotunaisen kanssa, äläkä ikinä puhu hänestä pahaa selän takana. Mitä parempi ystävä olet kauniille naiselle, sitä varmemmin hän järjestää avainhenkilönsä kautta sinutkin paremmille paikoille, sillä avainhenkilö tekee myös palveluksia rumemmille hyville työntekijöille, mikäli rotunainen nämä muutoskohdat hänelle osoittaa. Sympaattiset (eli aidot) rotunaiset haluavat hyvää niille ihmisille, jotka kohtelevat heitä hyvin. Sekopäisille ja ilkeille ihmisille rotunaiset järjestävät potkut tai siirron postitusosaston kautta työllistymiskoulutukseen. Jos olet vain tyhmä, kukaan ei voi auttaa sinua. Edes rotunainen.

ROTUNAINEN

2004-02-02T14:38:00.000+02:00

Kauniilla ihmisellä on helpompaa. Ihmiset eivät oksennusta välttääkseen käännä päätään junassa, ravintolassa pääsee jonon ohi ja saa hyvää palvelua ja ilmaisia juomia, työpaikalla saa delegoitua asioita paljon liukkaammin kun voi vain pikkuisen räpsyttää ripsiään. Kauniilla naisella on paljon enemmän valinnan varaa, hyvien miesten vähyys on ainoa, joka rajoittaa Ylemmän Tason Naisen sosiaalista elämää. Ei elämä ole kauniillekaan ihmisille pelkkää ruusuilla tanssimista, mutta helvetin paljon helpompaa kuin esimerkiksi ikineitsyt Helenellä ATN:n mukaan.

Minä olen vaalea, pitkä niin hiusten kuin vartalonkin pituudelta, hoikka, kauniskasvoinen ja aivoilla varustettu, siis jokaisen henkisesti alemman tason miehen unelma, ja painajainen. Sillä saavutettuaan unelmansa, he eivät enää tiedä miten tällaista naista pitäisi käsitellä. Miehet tulevat rotunaisista usein silmittömän mustasukkaisiksi, tai vaihtoehtoisesti vaipuvat tossun alle niin pahasti, että minä menetän mielenkiintoni tyystin. Hyvät miehet eivät uskalla edes lähestyä minun kaltaistani rotunaista, koska pelkäävät tulevansa torjutuksi. Huonot miehet taas heittäytyvät jalkoihin sellaisella innolla, että niitä joutuu karistelemaan jaloista väkivalloin, että ehtii bussiin.

Kuinka kesytetään rotunainen?

Itseluottamuksella. Ulkoiset avut, kuten komeus ja hyvävartaloisuus, ovat toki eduksi ensivaikutelmaa tehtäessä, mutta aivoilla pärjää pitkälle. Jos ihmisestä huokuu se, että hän tietää olevansa hyvä tyyppi ja minun arvoiseni, hän usein onkin. Jos pyytelee anteeksi olemustaan ja kuola valuen tuijottaa veistoksellista rintavarustustani, on jo menettänyt auttamatta pelin.

Tervetuloa ylemmälle tasolle. Täällä on tilaa jos kasvajia löytyy. Ylemmälle tasolle kasvetaan, sinne ei synnytä. Kohti vielä ylempää tasoa! (niin, niitä on enemmän kuin kaksi)