Ihanainen

Päivän trampoliini.

torstaina, maaliskuuta 04, 2004

Tarinan iskijä

Naisilla on uskomaton kyky tiivistää mehukkaat juorut ja viihdyttävät anekdootit rytmitykseltään, ajoitukseltaan ja esitysmuodoltaan sellaisiksi, että ne pitävät kuulijaa riittävästi jännityksessä ja loppuhuipennuskin tulee oikeaan kohtaan. Otetaan esimerkkinä vaikkapa kertomus uudesta miehestä. Ensin tulee tarkkaan harkittu ja hiottu pohjustus, joka ei ole liian pinnallinen tai ylimalkainen, vaan juuri sopivasti muotoiltu rakentamaan kuulijan päähän kuva miehen luonteesta, ulkonäöstä sekä historiasta niin työn ja harrasteiden kuin ihmissuhteidenkin suhteen. Alustusta seuraa ovelasti muotoiltu tapahtumakuvaus, joka jättää kuulijan arvailemaan lopputulosta, joka saattaa olla kumpi tahansa. Kuulija odottaa muttaa ja yleensä saakin sen, muttei välttämättä ollenkaan sillä tavalla kuin oletti. Punch line on usein muotoiltu sellaiseksi, että se yllättää kuulijan ja saa tämän älähtämään kauhusta tai innostuksesta. Naiset ovat yleensä parhaita kuuntelijoita, sillä he osaavat kuuntelijan roolinsa paremmin, mutta hyvin kerrottuna sama juttu uppoaa myös miehiin kuin veitsi kuumaan voihin. Miehiä varten juttuun täytyy tosin lisätä heihin vetoavia elementtejä, kuten jos päähenkilö on ollut lopputulemassa täysi idiootti, alustuksesta täytyy löytyä sellaisia osia, jotka saavat miehen tuntemaan päähenkilön parempi arvoiseksi kuin hän itse on, kunnes hän pääsee riemulla nauramaan tämän kustannuksella. Naisille draaman arvo ja kertojan omat tunnetilat sekä tilannekomiikka purevat parhaiten.

Naisille tämä elämän muokkaaminen dramaturgialtaan saippuasarjamaiseksi tuntuu tulevan suoraan selkärangasta. Miehetkin usein omaavat tämän taidon kaikissa muissa aihealueissa paitsi ihmissuhteissa, niistä heiltä joutuu lypsämään jokaisen herkullisen yksityiskohdan erikseen, eikä se ole kuulijalle enää yhtään niin nautittavaa, sillä kuulijasta tulee kyselijä.

Hyvin rakennettu juttu on herkullinen ja parhaimmillaan jää elämään urbaanilegendaksi kulkiessaan puskaradion kautta ja värittyessään matkalla. Parhaat jutut jäävät ainakin yhden kaveripiirin perinnearkistoon, josta ne aina kaivetaan uusien ihmisten tullessa piiriin. Ei kansanperinteeseen turhaan ole kuulunut tarinoiden ylös kirjaaminen.

keskiviikkona, maaliskuuta 03, 2004

Sähköistä viestintää

Ihanainen poisti kännykkänsä inboxista eilen 457 tekstiviestiä. Kyllä, 457. Ihanainen ei käsitä miten on edes mahdollista, että entisen 10 viestin sijaan uusiin puhelimiin tuntuu mahtuvan rajoittamaton määrä viestejä. Viesteistä suurin osa oli elintärkeitä, kuten: ”Ok.”, ”Siellä 10 min päästä”, ”Myöhästyn vähän.” ja muita unohtumattomia ja tunnemuistoja tulvivia herkkiä kirjallisia suorituksia. Poistoprojektiin meni tunti. Jokainen viesti piti tietenkin lukea ja analysoida, onko se säilytettäväksi kelpaava. Muistoista tuntuu olevan vaikea luopua, tekstiviesteihinkin mahtuu kokonaisen vuoden ilot ja surut, erot ja sovinnot, seksiviestit ja rakkauden tunnustukset, ystävyyden osoitukset ja originellit onnitteluviestit. Osa viesteistä oli ihmisiltä, jotka eivät enää ole Ihanaisen kanssa missään tekemisissä, mutta niitä ei silti vain pysty poistamaan kokonaan. Onneksi uusissa kännyköissä on nk. folderit, joihin viestejä voi säilöä lähettäjien mukaan, vääjäämätöntä tuhoamista odottamaan.

Joskus viestien poistamisesta saa sadistista tyydytystä. Esimerkiksi vanhan poikaystävän tai ikävän treffikumppanin typeristä viesteistä on suorastaan riemukasta päästä irti painamalla raivokkaasti Poista! Saman Ihanainen on joskus tehnyt joidenkin ihmisten puhelinnumeroille suutuspäissään:

Matti gsm
Delete Matti?
Yes
Matti Deleted.

Myönnettäköön, se on vain hetken hupi ja numero kannattaa olla jossain muualla tallessa, mutta ah miten vapautunut olo sen jälkeen onkaan kun Matti on käynyt painamassa naapurin Pirjoa tai jättänyt soittamatta ihanan illan jälkeen. Delete Matti! Ikäänkuin ihmisen voisi poistaa mielestään niin pienellä eleellä.

Päivän opetus: opetellaan poistamaan ne turhat viestit sitä mukaa kun niitä tulee.

tiistaina, maaliskuuta 02, 2004

Femakot

Feminismi on muuttunut ikäväksi sanaksi. Sana itsessään tarkoittaa teoriaa sukupuolten poliittisesta, taloudellisesta ja sosiaalisesta tasa-arvosta, sekä organisoitua toimintaa naisten oikeuksien ja etujen puolesta. Missä vaiheessa feministit muuttuivat telaketjulesboiksi jotka huutavat miesvihaa? Ihanainen paheksuu syvästi sitä, että hyvä ajatus on otettu naamioksi miesvihalle. Jollei feminismi olisi sanana niin pilaantunut, Ihanainen tunnustaisi olevansa feministi. Eikö jokainen nainen? Tottakai ihanan naisen täytyy saada samasta työstä sama palkka kuin miehen, tietenkään ihanan naisen ei tarvitse alistua syrjintään sukupuolensa takia. Siispä herääkin kysymys, että jos kaikki naiset ajavat naisten etuja, miksi puukotamme toisiamme selkään jatkuvalla syötöllä ja varmistamme näin sen, että tuhoamme itse mahdollisuutemme menestyä upottautumalla pikkumaisiin riitoihin ja kahnauksiin oikeiden asioiden sijaan. Naiset ovat liian usein kuin kuriton lauma kanoja, jotka kaakattelevat toisilleen sillä aikaa, kun kukko käyskentelee rauhassa ylhäisessä yksinäisyydessään.

Se, mitä Ihanainen ei siedä kenessäkään, on ylenpalttinen vaahtoaminen ja aatteen syrjäyttäminen toiminnan tieltä. Jos naisille halutaan tasa-arvoa, pitäisi naisten alkaa käyttäytymään niin, etteivät he hiekota kostonhimoissaan haluamaansa päämäärää. Jos halutaan johtajan pallille, pelataan peliä sen säännöillä. Jos halutaan palkankorotus, vaaditaan sitä. Jos halutaan muuttaa maailmaa, tehdään se. Sillä muutoin naisten yhteisten asioiden ajaminen jää psykopaattisten syrjäytyneiden miesvihaajien asiaksi, eikä Ihanainen usko että heidän suustaan mikään kuulostaa toteuttamiskelpoiselta.

Mielenkiintoinen seikka on se, että kun naiset pääsevät vihdoin asemaan, jossa he voivat vaikuttaa, (esimerkiksi eduskuntaan, jossa on vahva edustus neitoja) he eivät puhalla yhteen hiileen. Päinvastoin. Taas Rosa Meriläinen kirjoittaa jotain paljastuspäiväkirjaansa tylsistyneille toimittajille varamateriaaliksi ja muut vain kauhistelevat. Kumma juttu, ettei niinkin yksinkertaista asiaa, kuin ”luottamuksellisuus” saada paukutettua naisille läpi. Ehei, selän takana juorutaan minkä keretään ja mustamaalataan helmahentukkaa miettimättä, että ensi kerralla lööpissä olet sinä itse.

Välillä hävettää olla nainen.