Ihanainen

Päivän trampoliini.

perjantaina, maaliskuuta 12, 2004

Kaksi tehokasta työpäivää

Toimistotyöläisen työviikko rytmittyy joka kerta yhtä omituisesti. Maanantain ajan yritetään toipua viikonlopun mahdollisista jälkiaalloista ja tuntuu siltä, että aivot eivät oikein muista mitä sitä pitikään tehdä. Maanantaisin tehdään vain pakollinen, mutta suurin osa töistä lykätään seuraaville päiville. Ehtiihän tässä, koko viikko aikaa. Tiistaina aivot alkavat pikkuhiljaa toimimaan, eli maanantain tekemättömät työt saa hoidettua. Viikon aikana valmiiksi saatavat työt kuitenkin lykätään vielä tuonnemmaksi. Onhan tässä vielä aikaa, koko viikko. Keskiviikkona työvire on jo täysillä ja rutiinit luistavat vaivattomasti. Sitä alkaa pikkuhiljaa miettimään, josko niille tämän viikon aikana valmiiksi saataville asioille pitäisi alkaa tekemään jotain. Ääh, onhan tässä vielä aikaa. Torstaina iskee paniikki. Työvire on korkealla ja perjantai lähestyy ihanasti ja samalla uhkaavasti. Torstai on ehdottomasti työviikon tehokkain päivä. Silloin on aikaa ja pakko paneutua kaikkiin niihin töihin, jotka pitää saada huomiseen mennessä tehtyä. Usein ne työt saa jopa saman päivän aikana purkkiin. Perjantai meneekin sitten haaveillessa, kynää pyöritellessä ja netissä surffaillessa, sillä tämän viikon projektit ovat jo purkissa ja ensi viikon juttuja ei enää viikonloppua vasten viitsi aloittaa. Eihän sitä maanantaina sitten kuitenkaan enää muista mitä edellisellä viikolla oli tehnyt. Ennenkuin keskiviikkona. Viikonloppu nollaa aivot täydellisesti ja seuraava viikko alkaa samanlaisena kuin kaikki sitä edeltäneet. Kyllä viisipäiväinen työviikko on ihan hyvä asia, näin meillä on todellisuudessa kaksi työpäivää. Jos työviikko olisi neljäpäiväinen, supistuisi tehokas työaika yhteen päivään.

Epäsäännöllisissä vuorotöissä rytmitys vaihtelee ihmistyypeittäin. Jotkut eivät oikein koskaan pääse epäsäännöllisyyden takia rytmiin kiinni ja toheloivat joka vuorossa. Jotkut pysyvät vuorotöissä jatkuvasti skarppina, eikä ns. tehottomia työpäiviä edes tule muuten kuin pitkien vapaiden jälkeen.

On se vaan niin hienoa että on perjantai. Kohta on taas maanantai. Toimiston ikkunasta näkyy jäälle, jossa huolettomat pilkkijät nykivät siimojaan ja nauttivat termarista kahvia. Vapautta kateellisena tuijottavan toimistotyöläisen ahdistuksesta jää vain nenän rasvajälki ikkunalasiin.

torstaina, maaliskuuta 11, 2004

Suhde vaiheessa

Jokainen mies ja nainen on joko suhteessa, toipumassa suhteesta tai aloittamassa seuraavaa suhdetta. Paljon puhuttu suhteiden välissä oleminen on kukkujamboa, ei ole olemassa harmaata aluetta, me olemme aina enemmän tai vähemmän jollain näistä kolmesta sektorista. Mikä erottaa nämä vaiheet toisistaan? Suhteessa olon luulisi olevan selkeä konsepti, mutta eihän se sitä ole. Äkkiseltään voisi sanoa, että suhteessa ollaan kun molemmat ovat sitoutuneet yhdessäoloon, mutta yhtälailla suhteet varattuun mieheen, lyhytaikaiset tapailusuhteet ja jopa yhdenillanjutut voi laskea suhdekategoriaan. Kun suhde on ohi, eli jompikumpi osapuolista on sen virallisesti lopettanut, siirrytään toipumisvaiheeseen, jonka raja suhteessa olon kanssa saattaa olla hyvinkin häilyvä. Itseasiassa virallinen edellisestä suhteesta pääseminen alkaa vasta kun on aloittamassa uutta suhdetta tai siihen on mahdollisuus. Eli loogiseksi eläimeksi ihminen on yllättävän epälooginen ja rikkoo järkevää kaavaa poukkoilemalla suhteesta uuteen, toipumiseen, suhteeseen ja samaan aikaan toisen aloittamiseen ja siitä taas toipuakseen seuraavaan. Johtuuko tämä siitä, että emme yksinkertaisesti ole kykeneviä etenemään järkevässä järjestyksessä, vai siitä, että elämää ei voi suunnitella. Aina tulee jokin yllättävä käänne kulman takaa, joka voi heittää meidän mihin tahansa vaiheeseen.

Eräät asiat selkiyttävät vaiheista toiseen siirtymistä huomattavasti:
Suhteesta toipumiseen siirrytään selkeästi kun toinen a.) pettää ja muuttaa nuoremman naisen kanssa yhteen, b.) vaihtaa puhelinnumeroa ja laittaa vanhan vastaajaan: älä enää ikinä soita mulle hullu c.) menee naimisiin jonkun toisen kanssa, d.) kuolee. Toipumisesta siirrytään uuteen aloitukseen selkeästi kun a.) rakastutaan silmittömästi vastaantulleeseen tummaan muukalaiseen ja muutetaan maasta, b.) b:tä ei ole, eikä c:tä tai d:tä. Uuden suhteen aloittamisesta siirrytään suhteeseen, kun a.) sovitaan että tapaillaan eksklusiivisesti, b.) mennään naimisiin, c.) hankitaan lapsi (joka johtaa liian nopeasti toteutettuna suhteesta toipumiseen, mutta tällä kertaa yksinhuoltajana).

Yleensä suhteet eivät kuitenkaan sisällä mitään sen suurempaa dramaa, vaan ihmiset ”kasvavat erilleen” ja ”eroavat ystävinä”, jolloin vaiheista toiseen siirtyminen on kaikkea muuta kuin selkeää ja järjestelmällistä. Eroa tekevä pariskunta saattaa viikon sisällä hyppiä suhteesta uuteen aloitukseen ja toipumisjakson kautta takaisin samaan suhteeseen, ilman mitään logiikkaa. Yksi totuus on ja pitää, vanhan suolan huuhtelee pois vain uusi lasillinen merivettä. Uudet ja vanhat suolat pitävät meidät siirtymätilassa vaiheesta toiseen, ilman uutta, vanha ei koskaan kuole.

keskiviikkona, maaliskuuta 10, 2004

”Me ollaan vaan kavereita”

Naisten ja miesten välinen kommunikaatio tuntuu kompastelevan milloin mihinkin asiaan, yleensä tuppisuutautiin tai nalkutusviirukseen. Suurin ongelma tuntuisi olevan tahallinen ja tahaton väärinymmärtäminen. Ihanainen uskoo vakaasti siihen, että jokaisella ihmisellä pitäisi olla vastakkaisen sukupuolen edustajia ystävinään. Miehet oppivat lukemaan naista huomattavasti paremmin, kun heillä on naispuolisia ystäviä, joiden kanssa ja kautta peilata omia toimintamallejaan. Vastaavasti naisten sokeus ja halu lukea kaikki asiat rivienvälistä on täysin pelastettavissa miespuolisella oppaalla, joka osoittaa miten suoraviivaisia miesten sanomiset ja viestit loppujen lopuksi ovatkaan. Ongelmalliseksi sukupuolten välisen ystävyyden tekee luontoäidin surkea huumorintaju ja kiihkeä halu yllyttää ihmisiä lisääntymään. Erityisesti miehillä on kuitenkin tapana ihastua naispuolisiin ystäviinsä, koska nämä saattavat tuntua ensimmäisiltä naisilta, jotka aidosti ja oikeasti ymmärtävät heitä ja hyväksyvät heidät sellaisena kuin he ovat. Vaikka todellisuushan on se, että naiset vain kuuntelevat hyvin, eivätkä arvioi ystävää miehenä vaan ihmiskumppanina. Samat naiset eivät välttämättä edes päästäisi seurusteluseulassaan finaaliin kyseistä miestä, kun taas ystävyyden kautta sekin saattaa olla mahdollista. Yleensä pienet ihastukset ja muut mäet kuitenkin pystytään ylittämään, kun molemmat osapuolet ymmärtävät toisen platonisena ja sukupuolettomana, siis mitä ystävyyteen tulee. Tämä ei tarkoita, että naisen tulisi kohdella miespuolisia ystäviään androgyyneinä tai pahimmillaan jopa tyttökavereina, vaan sitä, että ystävyys pidetään sille kuuluvalla kumppanuuden tasolla seksuaalisuutta siihen sekoittamatta.

Ihanainen on aina ollut sitä mieltä, että jos miehellä ei ole naispuolisia ystäviä, hän on suurempi riskitekijä kumppanina. Mies, jolla ei ole sisäpiirin opasta naisen ymmärrykseen, käyttää usein oppainaan muita miehiä tai ei oppaita ollenkaan. Tämä taas johtaa väkisinkin väärinymmärryksiin ja tarpeettomiin turhautumiin. Nainen, jolla ei ole miehiä ystävinään, harvemmin ymmärtää miesten todellista olemusta ja saattaa näin olla täysin kykenemätön käsittelemään miehen käytöstä rationaalisesti ja ymmärtäväisesti. Oman sukupuolen edustajat pystyvät valottamaan meille sukupuolellemme tyypillisiä virheitä ja parempia tapoja toimia, kun taas vastakkaisen sukupuolen ystävät ovat elintärkeitä jos halutaan saavuttaa edes riittävä ymmärrys kumppania kohtaan. Oman ongelmansa muodostavatkin sitten ne kumppanit, jotka kokevat vastakkaisen sukupuolen ystävät uhkina, eivätkä ymmärrä kuinka kullanarvoisia nämä ovat hänen omalle hyvinvoinnilleenkin.

tiistaina, maaliskuuta 09, 2004

Pariutumisen esihistoriallisen modernit haasteet

Tutkijat ovat päätelleet jo ajat sitten, että ihmiset pariutuvat vaistojensa varassa yksilöiden kanssa, jotka edustavat mahdollisimman kaukaista ääripäätä omasta perimästä. Hajut, ulkonäkö ja muut tekijät vaikuttavat yllättävän paljon kun haetaan optimaalista suvunjatkamiskumppania. Ihanainen alkoi pohdiskelemaan, vaikuttaako tämä nykyäänkin enemmän kuin haluaisimme uskoa? Jos nainen etsii miehestä vahvaa pesueen suojelijaa, hyvägeenistä otusta joka pystyy suojaamaan perhettään ja metsästämään ravinnon koko luolalle, miten käy nykyajan miehille, joilla on selkeitä heikkouksia näissä tarvittavissa ominaisuuksissa? Jos mies on pieni ja/tai laiha, hänessä ei ole voimaa ja turvaa riittävästi puolustamaan perhettään ja saalistamaan ruokaa. Jos miehellä on huono näkö, hän on kykenemätön saalistamaan tai huomaamaan vaaraa. Jos mies kaljuuntuu, hänen turkkinsa on riittämättömässä kunnossa ja hän jatkaa jälkipolvilleen tämän kylmyydelle altistavan ominaisuuden. Lisäksi kalju mies on naaraan silmissä munaton, sillä hän ei pysty maskuliinisella harjallaan valloittamaan ja viehättämään. Naurettaviahan nämä ovat, sillä nykyään annamme enemmän arvoa älylle kuin fyysiselle ylivoipaisuudelle, vai annammeko? Näytä minulle nainen, joka ei mielummin valitsisi primitiiviajattelun mukaisesti hyvää perheenpäätä, vaan tahtoisi ehdottomasti kaljun, joka on sokea kuin lepakko? Ihanainen veikkaa, että tahtomattamme annamme arvoa niille ominaisuuksille, jotka koemme suvunjatkamisen kannalta järkevimmiksi. Ja tietoisesti ruokimme niitä.

Vastaavasti mies ihailee hyvää synnyttäjää, jolla on ruokintaan riittävät rinnat, lantion kaari kohdallaan ettei kuole synnytykseen, symmetriset kasvot, vahvat hiukset ja terveet hampaat. Sukuahan me tässä maailmassa vain jatkamme, mitä sitä turhaan kieltämään. Kaikki me etsimme alitajuisesti parasta mahdollista kumppania, jonka kanssa tuottaa geenipooliin mahdollisimman hyvä coctaili ja lapsi, jossa vanhempien hyvät ominaisuudet yhdistyvät ja tuottavat vielä paremman suvunjatkajan. Nykyajan normiston mukaan hyvän kumppanin valitsemiseen näiden ominaisuuksien arvostaminen on kranttuilua ja kriittisyyttä, sillä nykymaailmassa muidenkin kuin fyysisten ominaisuuksien tulisi vaikuttaa kumppanin valintaan. Olisiko kuitenkin niin, että entisten fyysisten mittapuiden lisäksi nykyään selviytyminen vaatii myös henkistä soveltuvuutta, joka johtaa siihen, että olemme pakotettuja olemaan entistä selektiivisempiä valinnoissamme?

maanantaina, maaliskuuta 08, 2004

Multa tulee kohta, mä rakastan suaaaaah

Ihmisellä on tapana tukahduttaa tunteitaan ja kätkeä kipeitä asioita. Seksi, tai oikeammin orgasmi on yksi niistä asioista, jotka avaavat patoja tahtomattakin. Laukeaminen avaa portit, jolloin tukahdutetut tunteet ja pelot purskahtavat valloilleen. Tietysti yhtä lailla positiiviset tunteet kuten rakkaus ja hellyys tulevat hallitsemattomina ulos laukeamisen jälkeen. Tämä selittää sen, kuinka useat meistä naisista ovat alkaneet selittämättömästi itkemään seksin jälkeen ja myös sen, kuinka kauan kaivatut rakkauden tunnustukset on huohotettu korvaan juuri ennen kuin mieheltä tulee. Tiukasti padotut ja piilotetut tunteet saattavat miehellä tulla esiin mitä uskomattomimmilla tavoilla seksin jälkeen. Suuri osa näistä herroista yrittää paeta paikalta, joko vetäytyen äkillisesti irti omalle reviirilleen, lukittautua vessaan tekosyynään alapesu tai jopa ulos koko asunnosta, sen sijaan, että jäisivät halaamaan ja nauttimaan läheisyydestä, kuten tilanteen kanssa sinut oleva yksilö tekee. Jos mies tekee näin, kannattaa hänen antaa käsitellä esiin nousseet tunteet rauhassa, eikä loukkaantua verisesti ja lähteä niskoja nakellen ulos ovesta. Vaikka hankalaahan se on olla loukkaantumatta. Positiivisia purkauksia ei kannata alkaa ruotimaan, vaikka olisikin juuri vihdoin kutsuttu kullaksi tai tunnustettu rakkaus ensimmäisen kerran. Kyllä mies tietää mitä hän sanoi, kannattaa antaa hänen sulatella yllättävää lausettaan ja jos tunteenpurkauksella todella oli syy, hän kyllä tuo sen ilmi myöhemmin. Miehet kyllä muistavat mitä seksin aikana ovat sanoneet. Nurkkaan ahdistaminen sanomisista aiheuttaa vain lisää patoutumia ja tunteiden tukahdutusta.

Eikö mies avaudu? Kokeile seksiä ja läheisyyttä, kaikkia osapuolia tyydyttävää valheenpaljastuskonetta.