Ihanainen

Päivän trampoliini.

perjantaina, maaliskuuta 19, 2004

Pariutumisvietti

Pahoittelen edellistä. Hetkeksi kun poistuu pitämään pari talvilomapäivää, niin johan on toimiston hullu konetta räpläämässä.

Siiveniskuja oli huomioinut aiemman kirjoitukseni suhteista ajatelmakokoelmassaan. Alku näyttää hyvältä, neito kertoo, että olin esittänyt mielenkiintoisen ”väitteen”, mutta heti seuraavassa lauseessa hyökkää täysin asein henkilökohtaisuuksiin. Väitteitä on hauska kumota ja kyseenalaistaa, mutta on suorastaan hilpeää kun sen pohjalta aletaan tekemään kirjoittajan sielunelämästä analyysiä ja suorastaan haukutaan sen perusteella. Ei että Ihanaista juurikaan kiinnostaisi.

Tarkkailtuaan useita ihmisiä eri elämänvaiheissa, Ihanainen on tullut juuri siihen tulokseen, että entisissä ihmisissä roikutaan enemmän tai vähemmän, kunnes uusi vie huomion. Ihanainen ei määrittele ihmisen perustilaa laisinkaan, kuten Siiveniskuja, kunhan vertailee suhdetoiminnan näkökulmasta. Ja ehkäpä suurin osa lukijoista ymmärsi, että kirjoitus käsitteli nimenomaan aikuisia ihmisiä ja heidän elämänvaiheitaan, ei lapsia, kuten Siiveniskuja mielestään nasevasti kirjoittaa. Ihanainen ei ole ollut todistamassa vielä yhtään tapausta, joka olisi täysin yksin täysin tyytyväinen. Tämä ei sulje pois mahdollisuutta, etteikö näin olisi, Ihanainen ei vain ole vielä törmännyt sellaiseen ihmiseen joka vahvanakin sooloilijana ei saisi välillä ahdistuskohtausta tyydyttämättömästä hellyydenkipeydestä. Ihmiskunnan olemassaolon raaka tarkoitus on kuitenkin lisääntyä, jonka takia meille on laitettu erinäisiä yksinäistä elämää sotkevia asioita kuten seksuaalinen vietti, hellyydenkaipuu, kumppanuuden tarve ja muita laumaeläimille tyypillisiä piirteitä. Jos tämän kieltää, taitaa kieltää myös oman ihmisyytensä. Vahvakin yksilö kaipaa ajoittain vierelleen toista ihmistä, seksuaalista olentoa. Sellaista tarvetilaa parhaatkaan ystävät eivät pysty korvaamaan. Eli kyseessä on primitiivinen tarve pariutua, joka johtaa siihen, että olemme joko suhteessa, toipumassa suhteesta tai menossa uuteen. Eli kyllä, suhteiden kautta voidaan määrittää elämää, vaikka kuinka feministisesti haluaisi ajatella, että vittu yksin oon enkä ketään tartte! Et varmaan, mutta viettisi ajaa sinua siihen, halusit tai et. Siiveniskuja yrittää ilmeisesti viitata siihen, että ihminen voi olla tyytyväinen myös suhteiden välissä. Tottakai voi! Ihanaisen kokemuksen mukaan suhteiden väliin mahtuu paljon mahtavaa ja onnellista aikaa, se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettemmekö oikean lajitoverin vastaankävellessä hyppäisi innosta hihkuen uudelleen suhteeseen.

On onnettomia sinkkuja ja onnettomia seurustelevia, kyse onkin siitä minkälaiseksi elämänsä tekee sitoutumisasteestaan riippumatta. Kokonainen ja itsensä kanssa sinut oleva ihminen on sitä myös suhteissaan tai suhteettomuudessaan.

keskiviikkona, maaliskuuta 17, 2004

Anarkiaa!!! Ihanainen alas!

Vihdoin sen teennäisen pikkusievän lutkan huomio herpaantui! Eihän tällaista paskaa jaksa kukaan lukea! Neiti on niin olevinaan viisas ja kaunis, oksennushan tässä tulee vahvempivatsaiseltakin. Tuolla se taas sipsuttaa korkokengissään ja räpyttelee ripsiään jokaiselle vastaantulijalle, ikäänkuin nuo kolmijalkaiset kääpäaivot eivät ymmärtäisi, että heitä pelataan taas valonnopeudella pikkurillin ympärille. Uurra ihanainen vielä vähän sitä kaula-aukkoa, ehkä se palkankorotus sillä vihdoin heltiää. Auta armias mikä blondi. Jos se osaisi olla edes hetken hiljaa, mutta ei, siellä se heittelee näppäriä letkautuksiaan ja saa kaikki läsnäolijat tuntemaan itsensä typeriksi ja mollatuiksi. Älkää uskoko mitään mitä se hempukka sanoo!!!

Voi katso nyt tuotakin poikapoloa, työharjoittelija huonosti istuvassa pikkutakissaan yrittää pysytellä kilometrikintun perässä. Kieli on vähintään polvissa asti, kun säälittävä miehenalku yrittää tehdä parhaansa miellyttääkseen vamppia. Miksi!?! Miksi!?! Se nainen on paha, kuuletko, paha! Moni kakku päältä kaunis! Ja kaikki muut kliseet! Ei, älä heittäydy siihen lattialle ja kieri, älä! Voi paska... nyt se heiluttaa häntäänsä innokkasti ja ihanainen antaa sille hymyn, jokapojan parhaan koirankeksin.

Poistakaa tämä blogi pamauksestanne, älkää antako sen tekopyhän heitukan päästä vielä ylemmäs Pinserin listalla !!!

tiistaina, maaliskuuta 16, 2004

Se aika elämästä

Tutkimusten mukaan miesten testosteronitaso alkaa laskemaan 40 ikävuoden jälkeen prosentin vuosivauhtia. Miesten mahdollisista vaihdevuosista on puhuttu paljon, mutta vasta viime vuosina asialle on saatu tieteellisiä todisteita. Ihanainen pohdiskeleekin, onko niin hankalaa myöntää, että miehillekin tulee ikääntyessä samankaltaisia vaivoja kuin naisille, onhan käytännön kokemus osoittanut sen jo ajat sitten oikeaksi. Ihanainen veikkaakin, että miehet eivät halua lukea kykyjensä heikkenemisestä. Miesten vaihdevuodet eivät koske koko sukupuoliryhmää, kuten naisten vastaavat, siksi aihe on tainnut jäädä väheksyttynä vakan alle. Miehillä vaihdevuosioireisto ( eli andropaussi) ilmenee fyysisen, psyykkisen ja seksuaalisen suorituskyvyn heikentymisenä. Oireet johtuvat ikääntyvän miehen mieshormonin eli androgeenin puutoksesta. Oireilu näkyy kuulemma lihasvoiman ja kestävyyttä vaativan suoritusten heikkenemisenä ja nivelkipuina, sekä muistin, oppimiskyvyn ja reaktioaikojen heikentymisenä.

Valitut Palat kertoi mielenkiintoisesta tutkimuksesta, jossa kerrottiin kuinka samanaikaiset vaihdevuosiongelmat vaikuttavat yhteiseloon. Naisilla menopaussin aikaan hormonituotanto muuttuu hetkellisesti niin, että nainen ei enää erota eri sävyjä ihmisten puheissa, eli sarkasmi saattaa kuulostaa ivalta ja hyväntahtoinen kiusoittelu suorastaan haukkumiselta. Tämä selittää sen, miksi nainen vaihdevuosien aikaan kimpaantuu helpommin muiden sanomisista, hän ei yksinkertaisesti kuule asiaa kuten toinen on sen tarkoittanut. Asiasta tekee vielä hankalampaa se, että naisilla on tapana muutenkin ymmärtää väärin asiat, varsinkin miesten sanomat. Samassa iässä miehen kuulon ”nalkutustaajuus” alkaa heikkenemään, eli kun vaimo alkaa räksyttämään, mies ei enää yksinkertaisesti kuule sitä. Kuulostaa modernilta itsesuojelumekanismilta. Tilanne johtaa helposti itkuun ja hampaiden kiristelyyn kun toinen kiljuu kuumissa aalloissaan loukkaantuneena siitä, kuinka ilkeä vanha käppyrä ukonretale on ja mies ei kuule yhtään mitään saati ehdi reagoida asiaan, jolloin menopaussipirkko saa vielä suuremman halvauksen siitä, että mies ei kuuntele häntä. Ah elon ehtoota.

maanantaina, maaliskuuta 15, 2004

Kaunistelun jalo taito

Ihmisillä on tapana puhua itsestään ja elämästään aina hieman yläkanttiin. Esimerkiksi treffeillä, annetaan totuutta kaunisteleva kuva omasta elämäntilanteesta. Seuralainen saatta kertoa olevansa seikkailunhaluinen jetset, joka juoksee vippibileistä toiseen, tietäähän sen kun tämä IT-ala on niin hektinen... Todellisuudessa kaveri on sitoutumisvammainen siipeilijä, joka työskentelee fleelancena nettisivuja näperrellen ja tunkee itsensä kaikkiin bileisiin, koska serkkupoika on ovella portsarina. Kukaan ei tunne kyseistä herraa, mutta hän moikkaa luontevasti kaikkia vastaantuljoita maailmanmiehen elkein. Samalla tavalla Elisan puhelinvaihteen työntekijä kertoo työskentelevässä haastavassa asiakaspalvelutehtävässä suuren yrityksen avainasiakkaiden ongelmanratkaisutiimissä. Ihanainenkin kaunistelee totuutta ja kertoo tietenkin vain seksikkäimmän kuuloiset asiat työstään ja elämästään. Eihän sitä ventovieraalle aleta sydänverta vuodattamaan perhetraumoista ja pikkuhitleripomosta, työuupumuksesta ja stressistä. Tietenkin sitä haluaa antaa mahdollisimman mielenkiintoisen kuvan itsestään. Ihanainenkin tekee sitä.

Kummallista kyllä, ihmiset käyttävät työnsä kuvaukseen samoja termejä kuin työpaikkailmoitukset ovat tehneet kuvaillessaan heidän ankeaa työtään lehti-ilmoituksessa. Työttömyyden kertomiseen vaikutuksentekijä joutuukin käyttämään hieman mielikuvitusta:
Pitkäaikaistyötön: pidän sapattivuotta ja yritän löytää itseni ja sen työn, joka antaisi minulle eniten.
Lomautettu: Harkitsen alanvaihtoa, saatan aloittaa opiskelut yliopistolla pian.
Irtisanottu: Päätin keskittyä elämän olennaisiin asioihin, hektinen työkeskeinen elämäntyyli on niin kuluttava, haluan kasvaa ihmisenä. Saatan valaa savea ja luovuuteni kautta löytää itseni.

Tällaista toimintaa ei oikein voi kutsua valehteluksi, sillä kuulija haluaa kuulla mielenkiintoisen tarinan ja kertoja kertoa sen. Totuus tulee kuitenkin esiin jos tapailu jatkuu, jos ei, olemme ainakin jättäneet hyvän kuvan itsestämme. Eihän sitä koskaan tiedä, sama henkilö saatta joskus istua työhaastattelussa pöydän toisella puolella...