Ihanainen

Päivän trampoliini.

perjantaina, maaliskuuta 26, 2004

Ryhmän hallintaa

Jokaisessa ryhmässä, harrasteporukassa, duuniporukassa tai missä tahansa joukossa ihmisiä, joiden kesken käydään keskustelua, on erilaisia tyyppejä jotka tulee ottaa huomioon. Siinä missä muutaman hengen ydinporukka hitsautuu keskustelutaidoiltaan saumattomaksi yksiköksi, toisilleen hieman tuntemattomammat ihmiset saattavat joutua keskelle vaivautunutta hiljaisuutta, ellei toisten keskustelijoiden rooleja tunnisteta.

Futisjengin saunailta, taloyhtiön hallituksen kokous, toimiston viikkopalaveri, blogimaailma... Löydätkö tyypit?

Ärjy provosoi ja hyökkää muita vastaan. Oikea tapa käsitellä ärjyä on säilyttää maltti ja antaa muun ryhmän hoitaa hänet.

Miss Positive on innolla mukana ja hänen tuleekin antaa tehdä yhteenvetoja, jotta hän tuntee lahjoittavansa keskusteluun jotain hienoa. Hänet tulee kytkeä keskusteluun mukaan, näin hän saa aikaiseksi paljon enemmän.

Kaikkitietäväinen on juuri se, joka viittaa usein ja innokkaasti, jolla on mielipide kaikkiin mahdollisiin asioihin. Kannattaa antaa ryhmän ottaa kantaa hänen väittämiinsä, henkilökohtaiseen kädenvääntöön hänen kanssaan ei kannata lähteä.

Puheripuli ei osaa aloitettuaan lopettaa ja hänet täytyykin osata katkaista taktisesti oikein. Puheliripulille ” keskustelun sihteerin” paikka on oivallinen; silloin hän ei ehdi puhumaan niin paljon, koska joutuu kirjaamaan ylös keskustelun etenemistä.

Vaisu on ujo ja sulkeutunut. Hän tarvitsee tukea ja kannustusta. Hänelle voi antaa pieniä helppoja kysymyksiä ja näin vahvistaa hänen itsetuntoaan. Vahvoilla mielipiteillä Vaisua ei kannata pelästyttää.

Arvokas tietää kuka on ja mitä tekee, hän tietää myös oman paikkansa ryhmässä. Jotta hänestä saa parhaan annin ulos, häntä ei saa nolata ja jos sellainen tilanne on tulossa, hänen kasvonsa on pelastettava. Arvokkaan kanssa keskustelut kannattaakin käydä kahdenkesken, eikä ryhmässä.

Emmä Tiiä suhtautuu varauksella kaikkeen. Hän häkeltyy suoraan kysyttäessä, mutta jos jaksaa odottaa riittävästi, hän alkaa omaan rauhalliseen tahtiinsa kertomaan itsestään ja kokemuksistaan. Emmä Tiiälle kannattaa suoda tämä avautumisen hetki, se on hyvin palkitseva.

Nirppanokkasuhtautuu kaikkeen ja kaikkiin ylimielisesti. Hän odottaa jokaista virheliikettäsi ja iskee suoraan sinne missä sattuu. Nirppanokkaa ei koskaan kannata päästää silmistään.

Epäilijä kyseenalaistaa kaiken, eikä usko mitään (jollei siitä ole mustaa valkoisella, eikä silloinkaan). Hänen kanssaan ei tule alkaa todistelemaan tai väittelemään, vaan antaa ryhmän vastata hänen kysymyksiinsä.

Ihanaisen kommentointimahdollisuus on lopetettu syystä, että Ihanainen jäi kiinni, fakkiin, poseen tai miten sen nyt haluaa ilmaista. Jatkossa posti veivaa ja kusti meilaa. Hyvät bileet.

torstaina, maaliskuuta 25, 2004

Yhteiselon tiliote

Valittujen Palojen mukaan 70-luvulla pariskuntien yhteisten pankkitilien käyttö yleistyi. Sillä haluttiin korostaa tasa-arvoisuutta. Nyttemmin yhteinen pankkitili alkaa jo olla harvinaisuus, eikä ihme. Jos toisen osapuolen tulot ovat paremmat, se asettaa toisen ikuisen altavastaajan asemaan. Erityisesti äitiyslomalla oleva nainen saattaa kokea ahdistusta siitä, että hän on kokonaan riippuvainen toisen tuloista. Vastaavasti tasa-arvoiseen tulomuotoon tottunut mies saattaa tuntea olonsa epämukavaksi perheen ainoana elättäjänä.

Ihanainen seuraa ihmetyksellä ihmisiä, jotka saavat yhteisen tilin toimimaan tuloeroista riippumatta. On toki totta, että ihminen kuluttaa luultavasti saman määrän kuin jos rahat olisivat omalla tilillä ja yhteisten hankintojen osuus kasvaa. Jos ostan takin, toinenkin luultavasti ostaa. Kauppalaskukin on melko tasa-arvoinen, molemmat niitä ruokia syövät. Näin kulutus pysyy tasapainossa. Periaatteessa. Mitenkäs sitten jos tulee ero? Miten tilille jääneet rahat jaetaan? Puoliksi? Tuskin, jos toisen tulot ovat kaksinkertaiset...

Raha asiat aiheuttavat yhtä paljon eroja kuin seksi, miksi raha-asioita ei siis ajatella sen pidemmälle, niistä vain päätetään. Tuntuisi loogiselta tehdä heti selväksi miten rahat käytetään, laitetaanko siitä osa säästöön omille tileille ja kuinka se mahdollisessa riitatilanteessa jaetaan. Raha on niin iso asia, että erotilanteessa siitä syntyy monta ylimääräistä itkua ja hampaidenkiristelyä.

Toinen helvetti on tietenkin erilliset tilit. Silloin pitäisi pitää kokoajan kirjaa siitä kuka maksoi ja mitä, että kummallakaan ei ole hyväksikäytetty olo. Erotilanteessa erilliset tilit ovat kuitenkin paras vaihtoehto. Kenellekään ei jää epäselväksi miten rahat jaetaan. Eri asia on se, kuinka paljon napistaan sitten menneistä... ”Muistatko senkin kerran kun maksoin sen hotellihuoneen omalla visallani, kuka sinä olet nyt kinuamaan minulta sitä kurssimaksua takaisin, et sinäkään siitä huoneesta mulle maksanut!”

Ja loppujen lopuksi, raha ja omaisuus muodostavat syyn, jonka takia pitkään yhdessä olleet pariskunnat mielummin sinnittelevät tottumuksesta yhdessä, kuin aloittavat pitkän ja hankalan pesänjaon. Eihän se minua lyö ja käy kaupassakin, mihin tästä nyt sitten lähtisi.

tiistaina, maaliskuuta 23, 2004

Puolustustusasemissa

Joskus sitä reagoi väärin ja alkaa miettimään, että miksi taas toimi kuten toimi. Ihanainen otti selvää ja muodostaa näin julkisen anteeksipyynnön tämänpäiväiselle käytökselleen. Ihmisillä on useita tapoja puolustautua epämiellyttäviä asioita, kuten kritiikkiä vastaan. Useimmat meistä käyttävät monia näistä keinoista.

Torjuja unohtaa sopivasti epämiellyttävät asiat: ”Ai tänäänkö meidän piti nähdä? Mä unohdin aivan kokonaan...” Torjunta saattaa johtaa jopa siihen, että emme ota vastaan epämiellyttävää tietoa tai jopa tulkitsemme sen virheelliseksi: ”Kyllä se sanoi, että ei enää halua seurustella mun kanssa, mutta en usko että se oikeasti tarkoitti sitä.”.

Selittäjä saattaa poistua epämieluistasta tilanteesta, vaikkapa vessaan käymään, pystymättä myöntämään, että todellinen poistumisen syy oli halu paeta ikävästä tilanteesta. Arvon kieltäminen on myös selittämisen yksi muoto: ”Eihän se niin kaunis ollutkaan, että olisin sen kanssa halunnut olla.”.

Taantuja palaa takaisin aikaisempaan turvalliseen käytösmalliin, koska haluamme tuntea hallitsevamme tilannetta. Aikuinen saattaa alkaa käyttäytymään kuin lapsi: vaatimaan ylenmäärin huomiota, valittamaan kipujaan, suremaan ja mököttämään sen sijaan, että ottaisimme vastuuta.

Kieltäjä torjuu ikäviä asioita joko henkisesti tai jopa fyysisesti. Henkisellä puolella hän saattaa olla hajamielinen, ajatuksissaan tai jopa elää valveunissa, fyysisesti hän saattaa konkreettisesti poistua huoneesta välttyäkseen kohtaamasta käsiteltävää asiaa.

Heijastaja näkee muissa ihmisissä omat huonot puolensa ja hyökkää niitä vastaan. Muut saattavat tuntua vihamielisiltä vaikka oikeasti hän on ainoa vihainen ihminen huoneessa. Heijastaja syyttää muita ymmärtämättömyydestä, vaikka totuus on, että hän itse ei ymmärrä ja siksi reagoi näin.

Korvaaja keskittyy heikkouksiensa sijaan kehittämään jotain tiettyä vahvuusaluetta, kuten opiskelua tai työtä. Jos ihminen esimerkiksi kokee itsensä älyllisesti heikoksi, hän keskittyy hiomaan fyysisen suorituskykynsä huippuunsa, jolla hän ei kuitenkaan ratkaise alkuperäistä ongelmaansa.

Vastarannankiiski korostaa omalle luonteellensa päinvastaisia käyttäytymistapoja ja persoonallisuuden piirteitä. Vastarannankiiski saattaa muuttaa epävarmuutensa vihaksi tai kaunaisuuden ylihuolehtivaisuudeksi, koska hän ei hyväksy omia tunteitaan. Vastarannankiiskeä voisi kutsua myös Januskasvoksi.

Älyllistäjä kieltää tunteilla ajattelun ja keskittyy pelkkään rationaalisuuteen, kaikissa tilanteissa. ”Jos nyt järkevästi ajatellaan, objektiivisesti katsoen voidaan väittää, että sinun tapasi puhua minulle on loukkaava.”

Kaunistelija pyöristää kaikista keskusteluista kulmat siinä pelossa, että rauha järkkyy. Jos Kaunistelija joutuu riitaan, hän nopeasti varmistaa, ettei vain ”sanonut liian pahasti”. Kaunistelija pelkää ristiriitoja äärimmäisyyksiin asti ja saattaa sen johdosta jäädä pahasti jalkoihin, kun ei uskalla sanoa edes asiasta kenellekään.

Ihanainen on tänään onnistunut olemaan jo pelkästään yhdessä sähköpostissa Torjuja, Heijastaja, Korvaaja ja Älyllistäjä. Ihanainenkin on vain ihminen...

maanantaina, maaliskuuta 22, 2004

Aikuisia lapsukaisia

Ihanainen jaksaa ihmetellä, kuinka lapsellisia aikuiset osaavat ollakaan. Jotenkin sitä kuvittelee, että kun ihminen saapuu tiettyyn ikään, hän ei enää visko lapiolla kaveria päähän tai vaikkapa kieltäydy lainaamasta ämpäriään hiekkalaatikolla istuvalle toiselle mukulalle. Ihmiset taitavatkin jakautua kahteen eri ryhmään: niihin joilla on lapsesta asti halu oppia ja hioa omia toimintamallejaan ja niihin, jotka vain toistavat samoja käyttäytymiskaavoja hautaan asti, niitä koskaan kyseenalaistamatta. ”Mä vaan oon tällainen, enkä muuta voi.”. Ihanaista turhauttaa kouluttaa ikäihmisiä. PMMP:n albumin nimeä lainatakseni: Kuulkaas Enot! Mikä erottaa sitten ikuisen pennun ja oppimiskykyisen aikuisen?

Ongelma 1:
Sinua on loukattu, mitä teet?

Pentu: kostan samalla mitalla.
Aikuinen: olen vihainen, mutta en kostoajatuksista huolimatta mene laittamaan kirjepommia postiluukusta, vaan nostan asian keskusteluun ja yritän pitää huolta siitä, etten joudu samanlaiseen tilanteeseen uudelleen.

Ongelma 2:
Olet loukannut jotakuta, mitä teet?

Pentu: vetäydyn kolooni ja toivon, että aika tuo mukanaan unohduksen. Olen myös melko vakuuttunut, että kohde ansaitsi loukkauksen, vaikka olenkin hieman pahoillani, että minulle ollaan nyt vihaisia.
Aikuinen: pyydän anteeksi ja yritän selvittää miksi näin kävi ja miten voin tehdä niin, että en loukkaisi enää samalla tavalla ketään. Katson peiliin.

Ongelma 3:
Sinulla on pitkän ajan taakse ulottuva kana kynimättä jonkun kanssa, mitä teet?

Pentu: kyräilen aina kun näen kyseisen henkilön, puhun hänestä selän takana pahaa ja oletan, että koska syy on hänessä, hänen tulee tehdä aloite sovintoon. Jos hän ei sitä tee, kannan kaunaa hautaan asti.
Aikuinen: jos asia oikeasti häiritsee minua, selvitän sen kyseisen henkilön kanssa. Viha on kuluttavaa, ennemmin selvitän mikä osa riidasta on minunkin syytäni ja koitan saada edes tasapainon asian ja ihmisen kanssa. Ikävien ihmisten kanssa kun ei tarvitse onneksi olla missään tekemisissä, välien selvittely vapauttaa kaunasta ja ikävän tilanteen voi siirtää käsiteltyjen roskapostien ö-mappiin.

Ongelma 4:
Joku saa sinulle hirveät raivarit ja suoltaa suustaan ulos ikäviä loukkauksia, mitä teet?

Pentu: tiedän parhaat vyön alle iskevät ilkeydet ja käytän niitä, minulle ei vittuilla. Sotatila on julistettu!
Aikuinen: en lähde mukaan solvausleikkiin, vaan jätän toisen haukut omaan arvoonsa, näin pysyn niskan päällä, enkä joudu osaksi lapsellista rienauskilpaa. Annan solvaajan itse huomata, kuinka ikävästi hän on toiminut.

Kaiken pahan alku ja juuri on kommunikoinnin puute. Jostain syystä aikuiset vaativat lapsia selvittämään asiat puhumalla ja pyrkivät selvittämään asiat juurta jaksaen, kun taas itseltään ja toisiltaan he eivät enää samaa vaadi. On todella raskasta yrittää muuttaa ikipentuja ajatteleviksi ihmisiksi, mutta todistetusti se on mahdollista. Joskus ihmiset ovat yksinkertaisesti niin solmussa omissa peloissaan ja katkeruudessaan, että tarvitsevat ulkopuolelta hieman sysäystä oikeaan suuntaan. Kaikkihan tietävät, kuinka pitäisi toimia. Ainoa joka estää meitä toimimasta ”oikein”, on se, ettemme syystä tai toisesta halua tai pysty kontrolloimaan itseämme kiivastempoisessa tilanteessa. Parhaiten toimivat ihmiset tuntuvatkin olevat ne, jotka ovat luonnostaan rentoja ja pystyvät ensin ajattelemaan ja sitten vasta toimimaan. Ja uskomatonta kyllä, elämään kuten opettavat.

Kukaan ei osaa toimia aina oikealla tavalla. Pennun ja aikuisen erottaa se, että aikuinen yrittää toimia oikein vaikkei siinä aina onnistukaan, pentu ei tule edes ajatelleeksi asiaa.