Ihanainen

Päivän trampoliini.

keskiviikkona, toukokuuta 05, 2004

Keskusteluja

Ihanainen joutuu aina välillä tekemisiin käsittämättömän typerien ihmisten kanssa. Tiedättekö, ne ihmiset jotka muodostavat puhetta sitä mukaa kun ajatuksia tulee mieleen. Heidän lauseensa ovat itseään toistavia ja sisällöttömiä. Puheen vastenmielisyyttä siivittävät suupielissä venyvät kuolasäikeet ja harhailevat silmät, jotka tuntuvat etsivän epätoivoisesti jotain kiinnekohtaa, joka selkiyttäisi heidän ajatuksensa. Yleensä turhaan. Samoilla ihmisillä on tapana tehdä samaa kuin tylsistyneellä hevosella: kutoa, eli heilutella itseään samalla puolelta toiselle tai edestakaisin. Näille ihmisille tekisi mieli huutaa, että korvani ovat väsyneet, puheessasi ei ole mitään järkeä ja voisitko lopettaa sen helvetin heilumisen, tulen pian merisairaaksi.

Joidenkin ihmisten kanssa on hirvittävän vaikea löytää katsekontaktin oikeaa rytmiä. Joko vastapuoli napittaa tiiviisti silmiin niin kauan, että oma katse lähtee vaivautuneena väkisinkin kohti lattialistoja tai sitten he puhuvat koko universumille niin, että et kertaakaan onnistu eksymään näkökenttään vaikka kuinka yrittäisit. Liian usein ihmiset myös istuvat ryhmässä selittäen tarinaansa osoittaen katseella puheensa vain yhdelle, jättäen huomiotta koko muun ryhmän ja sitten loukkaantuvat kun loppuporukka ei jaksa kiinnostua jutusta. Yleisö pitää osata ottaa haltuun, oli se yksi tai sata ihmistä.