Ihanainen

Päivän trampoliini.

perjantaina, kesäkuuta 04, 2004

Sydämillä ei leikitä, elämän pöytätapoja

Ihanainen joutui todistamaan rumaa välikohtausta eräänä päivänä järven rannassa. Kyseinen draama ja Panun aiemmin esittämä kommentti ihastumisen herkkyydestä kutkuttivat Ihanaisen rypäleaivoja. Ihastuminen on vakava asia. Murrosiän kaukorakkauksista aikuisiän ihastumiseen, tilanne on aina yhtä alaston ja pelottava. Ihastunut ihminen on paljastanut vatsansa ja kaulansa viholliselle, jolla on valta ja hampaat jotka upottaa paljaaseen lihaan. Hyvin usein ihastus on yksipuolinen, toinen on aina enemmän kiinnostunut kuin toinen. Ihmiset eivät pidä tukalista tilanteista, joihin ihastuneen ihmisen karkoitus kuuluu, mutta on useita tapoja selvitä tilanteesta. Ihanainen ei laskisi tavaksi julmuutta ja agressiivisuutta, sillä niillä voi tehdä yllättävän tuhoisaa jälkeä toisen ihmisen tunteista. Itsekkäällä raivolla saattaa onnistua vaikuttamaan siihen, miten toinen näkee tulevaisuudessa kaikki ihmiset. Kukaan meistä ei varmaankaan halua olla vastuussa toisen elämän suunnan dramaattisesta muuttamisesta?

Ihana nainen on reilu ja rehellinen. Ihastunutkin ihminen ymmärtää järkipuhetta, kun se puetaan selvään suomenkieleen, eikä sitä verhota pehmittäviin ja epämääräisiin lauseisiin. Kukaan ei voi syyttää meitä siitä, ettemme tunne samoin, mutta meitä voi syyttää siitä että johdattelemme ja oman pelkuruutemme takia pitkitämme totuuden puhumista. Tilanne on aina vaikein silloin, kun ihastunut osapuoli on läheinen ystävä. Ystävän kanssa asia täytyy hoitaa reilusti, mutta myötätuntoisesti ja ystävyydestä on osattava hellittää hetkeksi jotta toinen saa koottua itsensä. Suurin osa ystävysten toisiaan kohtaan tuntemista ihastuksista on ohimeneviä ja niiden jälkeen voidaan olla vielä parempia ystäviä. Sen sijaan ulkopuolisen ihastuneen kanssa välit mitä luultavimmin menevät poikki sen jälkeen kun tunteisiin ei voida vastata. Vaikka ihmisiä on hirveä menettää, varsinkin mukavia sellaisia, on reilumpaa antaa toisen mennä omia menojaan kuin pitkittää totuutta ja näin pitää toista ihmistä ruusunpunaisissa piikkipihdeissä sätkimässä.

Suurin osa meistä, myös Ihanainen, on hyvin itsekäs eläin, joka katsoo maailmaa vahvasti omasta näkökulmastaan. Silti meidän tulisi muistaa se, että emme ole täällä yksin ja että olemme vastuussa myös siitä kuinka tekomme vaikuttavat meitä ympäröiviin ihmisiin. Ihana nainen ei ole vastuussa vain itsestään, vaan siitä kuinka hänen toimintansa heijastuu muihin, ja hän tietää sen. Jos ympärillä on kasoittain särkyneitä sydämiä, kadut täynnä ihmisiä jotka kääntävät päänsä kuin ruoskaniskusta sinut nähdessään tai jos ystäväsi ovat säännöllisesti surullisia takiasi, on aika havahtua ja ottaa vastuu.

maanantaina, toukokuuta 31, 2004

Jos ei heilaa helluntaina

Ihanainen ei usko helluntain taikavoimaan. Ihanaisella ei ole ollut sen enempää tai vähempää heiloja kesällä, oli sitten helluntaina ollut joku tai ei. Ihanainen onkin miettinyt sitä, kuka kumma on keksinyt sen, että yhden kevätkesän sunnuntai-illan perusteella määräytyisivät koko loppukesän mahdollisuudet? Kesällä kaikki mörrimöykyt ryömivät koloistaan terasseille ja alkavat vilkuilemaan toisiaan sillä silmällä, siinä ei vaakakupissa luulisi painavan yhden sateisen päivän epätoivoiset metsästyssessiot. Tänä vuonna todennäköisimmin kesäheilansa varmistivat opiskelijat ja tuntityöläiset, sekä eläkeläiset. Päivätöitä tekevillä kun ei ole innostusta tai kiinnostusta vääntäytyä jääkylmän tihkusateen keskellä puolityhjään baariin etsimään pokaa, joka pahimmassa tapauksessa saadaan raahattua vasta puolenyön jälkeen kotiin, jolloin on jo auttamattomasti liian myöhäistä. Maanantai ei ole enää helluntai. Ihanainen ei usko, että lauantaina vokoteltua saalistakaan voidaan laskea helluntaiheilaksi, vaikka se vielä sunnuntaina kääntäisi kylkeä minttufernetille löyhkäten sängyn toisella puolella. Helluntai on siis mahdoton kuvio sinkuille. Ainoat, jotka ovat tänäkin vuonna varmistaneet kesäheilansa, ovat ne, jotka jo seurustelevat. Heillä todennäköisyydet seuralaisesta kesän aikana ovat muutenkin korkeammat. Kaikkihan tietävät, että suhteet kariutuvat keväällä ja syksyllä, eivät juuri koskaan kesällä tai keskitalvella.

Keväällä herätään talvikoomasta huomaamaan, että kumppani on edelleen yhtä raivostuttava ja kylmien säiden kadottua sängynlämmittäjän roolikin muuttuu tarpeettomaksi. Kun aletaan nähdä katukuvassa ensimmäisiä lyhyitä hameita ja yläosattomia uroksia, mieli alkaa siirtymään kesälaitumelle ja vanha kumppani tuntuu helpommalta hylätä tarpeettomana. Maailmahan on auki! Kaloja on meressä vaikka muille jakaa! Kesän jälkeen yleensä palataan häntä koipien välissä takaisin kotiin, koska ne kalat tosiaan jakautuvat kaikille muille ja asunto alkaa taas muuttumaan hyiseksi. Eikä kukaan niistä kesäkissoistakaan osannut edes tehdä lempiruokaamme. Jos on enää kotia johon palata.

Syksyn erorumban syytä Ihanainen ei ole vielä onnistunut selvittämään. Syksyllähän pitäisi pariutua ja palata turvalliseen kainaloon talviunta nukkumaan. Niin sitä luulisi. Silti juuri kesä on ilmeisesti liikaa osalle pariskunnista. Maaginen lämpö ja auringonlaskut järvenrannalla ovat kaukaista unta kun mökki on laitettu talviteloille ja kesälomat on vietetty. Pinna kiristyy ja syysmasennus vie puolet suomalaisista mukanaan. Kesää ollaan odotettu taas koko vuosi ja kun se ei yltänytkään huimiin odotuksiin, turhaudutaan ja pakataan syksyn tullen samantien myös talvivaatteet autoon ja muutetaan siskolle evakkoon.

Ihanat naiset eivät usko helluntaihin, mutta sylkevät kyllä kolme kertaa vasemman olan yli kun musta kissa kävelee kadun yli.