Ihanainen

Päivän trampoliini.

tiistaina, kesäkuuta 08, 2004

Ihanainen kompastuu omaan näppäryyteensä

Ihanainen mietti että on sitten hankalaa keksiä kirjoitettavaa sidottuna ihanaan näkökulmaan. Elämä kun ei aina ole ihanaa, eikä sitä voi elää ja ottaa vastaan kuten ihanan naisen tulisi. Tarvitseeko aina olla ihana nainen? Ja lisääkö ihanan naisen leima itseasiassa vanhan miesnäkökulmaisen naisihanteen myllyyn vettä?

Ihanan naisen pitää olla reipas ja rehti, kaunis ja huoliteltu, jätkämäinen ja prinsessa. Ja kaikkea näiden väliltä. Pitää varoa ettei ole tyly tai ylimielinen alemmille, mutta ylempien persauksiakaan ei saa nuoleskella, muuten ollaan menossa säärtä pitkin. Onko mahdollista että kukaan, Ihanainen mukaan luettuna, voi olla ihana nainen edes puolet valveillaoloajastaan?

Ihanainen on miettinyt, ovatko hänen mielipiteensä oikeasti ihania vai sellaisia siksi, että hänestä saisi ihanan kuvan. Ja jos jälkimmäinen, onko kyseinen ihana kuva luotu miehiä varten? Voiko toinen nainen olla edes sitä mieltä, että nainen on ihana? Ihailtava, kyllä. Hyvä tyyppi, kyllä. Luotettava, kyllä. Viisas, kyllä. Mutta ihana? Tuskinpa siinä sävyssä jota Ihanainen tuntuu tavoittelevan. Onko nyt siirryttävä astraaliruumiina itsensä ulkopuolelle ja tarkasteltava sitä, minkälaisen naiskuvan on luonut ja kenelle sitä on ruokkinut. ”Katsokaa minua, yritän olla ihanuuden sijasta täydellinen!”

Ihanuus ei ole täydellisyyttä, se on vain elämän asenne, luontainen uteliaisuus ja pyrkimys muokkaamaan uudenlaista naiskuvaa tueksi roolisidonnaisille naaraille ja lokeroon puskeville miehille. Ihanainen tosin on tainnut epäonnistua siinä surkeasti lähtiessään ehostamaan kuvaansa siinä toivossa että vaikuttaisi viehättävämmältä.

Olkaa tarkkoja niiden otsikkojen kanssa. Ihanainen vaan.